tag:blogger.com,1999:blog-16899948310584094272012-02-16T20:31:02.521+02:0017. lokakuuta 2008 lähti neljätoistahenkinen suomalaisryhmä tavoittelemaan maailman korkeimman vuoren, Mount Everestin perusleiriä sekä Island Peakin huippua 6 189 metrin korkeudessa. KAPUA 08 kerää varoja Nepalin lasten hyväksi. Keräyksen tuotto kanavoidaan Pelastakaa Lapset ry:n kautta Nepalin lasten koulunkäynnin tukemiseen.Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.comBlogger551100tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-57869578634843968502008-12-04T20:44:00.003+02:002008-12-04T21:31:12.514+02:00<p>...Jos tietäisin hänen tietävän, että minä kiipeän näiden vuorten yli hänen takiaan, niin silloin minä voisin kiivetä. Mutta aivan yksin siitä ei tule mitään. Ja Muumipeikko kääntyi ja alkoi palata hitaasti takaisin pitkin omia jälkiään... </p><p>Aika moni meistä tiesi, seurasi ja kannusti kulkuamme. Ja yhtä monta syytä oli lähteä ja kiivetä kuin oli kapuajaakin. Mutta Muumipeikko oli oikeassa Taikatalvessa, yksin siitä ei tulisi mitään. Eikä varmasti olisi yhtä hauskaa!</p><p>Arki alkoi rytinällä. Lapset kiukuttelevat ja koettelevat rajojaan oikein kunnolla ja sitten taas syliin, ikävä on siis ollut. Niin ja sama juttu koiran kanssa. Keskiviikkona palattiin, perjantaina jo painettiin töissä. Tosin vähän ihmetellen, että mitäs täällä pitikään tehdä. Ilmeisesti aika hyvin rentoutuneena, kun olin unohtanut kaikki salasanat, niitä on sitten pitänyt soitella auki. Joulukiireitä, mutta onneksi kaupan seinällä on vielä kuvia reissusta , niin voin vaivihkaa ohimennessäni vilkuilla ja muistella. Asiakkaat ovat kovasti kyselleet matkasta, mutta todella vaikea vastata muutamalla sanalla noin vaikuttavasta kokemuksesta. Onneksi seurakuntatalolla sain kertoa vähän enemmän ja näyttää seinälle matkakuvia. Melkein liikutuin itsekin kun katselin kuvia huipulta. Oli ne maisemat ja se kokemus upea! Olinko minä siellä? Välillä iskee epäusko. </p><p>Muuttiko matka mitään? Vaikea sanoa vielä, mutta ainakin kahvinjuonti loppui. Vannoin niin monesti, etten enää ikinä latki teetä, mutta toisin kävi. Töissäkin on vielä ruokajuomana vihreä tee, ei sentään inkivääri- tai mustatee. Niitä tuli ehkä juotua liikaa. Ja mies väittää, että yritän luistaa suihkusta, heh heh. Ja kuljen työmatkat verskoissa ja fleecepusakoissa. Ehkä se tästä...</p><p>Synninpäästön sain Saanalta 6v yhtenä iltana. Äiti, minä olen kyllä tyytyväinen, että olit siellä Nepalissa. Minua kiinnostaa kovasti se Mount Everest. Hui!</p><p>Tuhannet kiitokset kaikille meitä kannustaneille ja iso rutistushali kapuajille sekä Samulille!</p><p>Joulunodotusta, </p><p>Tanja</p><p> </p><p> </p><p> </p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5786957863484396850?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-19998856572357704982008-12-03T14:02:00.002+02:002008-12-03T14:05:10.221+02:00Paluu arkeen on onnistunut ilman suurempia komplikaatioita. Suurin muutos mitä matkan aikana kotipuolessa on kerrennyt tapahtua oli pikku Leilan (Bulmastiffin pentu) koon muutos :D Ja lumen tulo helpotti oloa, koska sain avattua rinnekauden viime viikonloppuna Mustavaaran resortilla. Mutta unissa olen vielä kavellyt Namche Bazarin ja I.B.C:n väliä ja nähnyt painajaisia teetauon jälkeisistä teenmaksu hässäköistä. <br /><br />Mutta tässä nämä tärkeimmät ja eikun uutta reissua suunnittelemaan ja kiitos kaille mukana olleille. <br /><br />Täällä Teppo Laurio Joensuu<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1999885657235770498?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-10459920068292888772008-12-02T13:05:00.004+02:002008-12-02T13:17:53.760+02:00Vesisateisessa ja harmaassa ilmanalassa Turussa totutellaan tähän suomalaiseen elämänmenoon. Runsaat kaksi viikkoa, kun olemme kotiutuneet matkasta. Tänä aikana ensilumi näyttäytyi kunnolla. Rapunpieliä putsatessa naapurit sanoivat, jahah "talkkari " on tullut reissusta, oliko hieno matka. Aarnen tallilla on saanut kertoa matkasta keskiviikkoisin. Jumpan vetovuoro ensikerralla.<br /><br />Matka oli tosi upea! Sitä ei tule koskaan unohtamaan. Kouluvierailu oli mieliin painuva. "Alppitorven" soittaja oli meitä vastassa polulla, joka johdatti meidät koululle. Lapset olivat herttaisia ja iloisia pukeutuneina sinisiin koulupukuihin. Minä, joka en sitä kolmatta kotimaista kieltä hallitse, jään näillä matkoilla paitsioon. Onneksi kääntäjiä oli joukossa. Kiitos heille!<br /><br />Yön hiljaisuudessa, kun tulet teltasta ulos, näet kuun ja tähtikirkaan taivaan yllä. Pysähdyt hetkeksi ajattelemaan elämänmenoa siellä. Käsin tehdään kaikki, ei työtä helpottavia välineitä.<br /><br />Nautin matkasta, ei ollut vaikeuksia. Paino putosi 3 kg, liikunta ja ulkoilma kuluttavat. Lähtisin uudestaan, jos olisi samantapainen matka tarjolla huipulle!<br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/STUZRinlyiI/AAAAAAAAAK8/SgWYR8P2O_Q/s1600-h/Himalaja++08+Rek.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 226px; height: 320px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/STUZRinlyiI/AAAAAAAAAK8/SgWYR8P2O_Q/s320/Himalaja++08+Rek.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5275150327675734562" /></a>Hyvää Joulun alusaikaa teille kaikille ja kiitos Kapuajille ihanasta matkaseurasta!<br /> <br />terv. Reijo<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1045992006829288877?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-43043055920292281472008-11-30T21:39:00.008+02:002008-12-01T12:21:34.252+02:00Ensimmäiset paluun jälkeiset päivät menivät oudossa usvassa, en oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä. Ystävättäreni oli ihanasti käynyt laittamssa pihan talvikuntoon, sielläkään ei ollut mitään tekemistä. Täyttelin ahkeraan suurta kunnioitusta tuntien pyykinpesukonetta ja muistelin nyrkkipyykkiämme kylmässä viimassa ulkona matkan aikana. Vanhempani ja sisarukseni kävivät tietysti toivottamassa tervetulleeksi takaisin kotiin ja ihmettelemässä kutistunutta olemustani. Olin huomaamatta jättänyt<br />vuorille 5 kg elopainostani (syynä ei ainakaan ollut ruuan puute, annokset olivat välillä turhankin suuret).<br /><br />Sitten kului muutama päivä puhelimen, joka vihdoin toimi, ollessa aivan hiljaa. Vihdoin soitin jo ystävättärelleni:"hei haloo, olen palannut, muistatteko!" Selvisi taasen hämäläinen hienotunteisuus ja kohteliaisuus, kaikki olivat ajatelleet, että antavat minun palautua rauhassa muutaman päivän ja viettää aikaa tyttärieni kanssa. Sinänsä kaunis ajatus, mutta kun pää meinasi pakahtua tarpeesta puhua matkastamme ja toisaalta iski paniikki, kuinka kukaan muu kuin Kapua sisko tai veli ymmärtää matkamme kaikkia tilanteita ja niiden eri vivahteita, kuvia, joista voi sanoa:<br />muistatko!<br /><br />Mieli oli muutenkin herkkä muutamia päiviä paluun jälkeen. Ajelin kaupungilta kotiin, katseeni hakeutui automaattisesti taivaanrantaan etsien lumihuippuisia vuoria - näin vain sateen harmaannuttamaa taivasta ja aloin itkeä, ei vuoria missään! Ensimmäiset yöt paluun jälkeen kapusin myös unissani ja kaipasin untuvamakuupussiani jonka olin ehtinyt viemään jo pesulaan.<br /><br />Ensimmäisellä työviikolla olin lentäen Kuopiossa. Kapteeni kuulutti:"tervetuloa lennolle, lentokorkeutemme on 5500m." PAMG! Mieleni teki hypätä ylös ja huutaa kaikille, että hei, olen toissaviikolla ollut jalkaisin tässä samassa korkeudessa! Istuin hiljaa paikallani silmieni kostuessa kyyneleistä ja muistelin upeita maisemia Kala Pattarin harjanteen (5545m) huipulla.<br /><br />Minä, niinkuin kaikki meistä, olen saanut vastata kysymykseen: millaista oli? Vakiovastauksekseni on tullut: elämäni upein reissu josta en päivääkään vaihtaisi pois! En vaihtaisi pois sitä Everest BC:n päivääkään, jolloin tähän astisin elämäni syvin uupumus meinasi kaataa minut. Ainoastaan muiden Kapuajien empaattisuus ja tuki olivat keinot joilla jaksoin Lobucheen. Tämä päivä tulee säilymään aina muistoissani, kiitos vielä kerran teille kaikille tuestanne!<br /><br />Paluun jälkeen odotusta herätti tietysti mahdollisuus päästä Villen kanssa Huomenta Suomen aamulähetykseen kertomaan Kapua 08 projektista. Lähivuosien pahin lumimyräkkä ravisteli pääkaupunkiseutua kun paikalla studiolla piti olla klo 5.50. Villekin oli onneksi tottunut matkalla aikaisiin herätyksiin ja hän saapuikin ihmeen virkeänä ja ajoissa :)<br /><br />Ehdimme muutaman kuulumisen vaihtamaan ennenkuin minua ohjattiin meikattavaksi. Kyllä miehillä on helppoa, he ovat luonnostaan niin komeita, ettei heitä tarvitse restauroida! Sanna Kiiski ehti myös muutaman sanan vaihtamaan kanssamme ohjelman kulusta ennenkuin olikin jo aika mennä studioon. Oloni oli koko ajan levollinen ja oli hieno tunne päästä kertomaan Kapua projektista ja kokemuksistamme sekä tietysti aktivoida kuuntelijoita tukemaan meitä vielä, jotta koulu / Kapuaja tavoite saavutettaisiin. Hieno kokemus.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/STO6GnjJBzI/AAAAAAAAAK0/gshLT_ScQdA/s1600-h/Everest+BC+P%C3%A4ivi+p%C3%A4iv%C3%A4levolla.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/STO6GnjJBzI/AAAAAAAAAK0/gshLT_ScQdA/s200/Everest+BC+P%C3%A4ivi+p%C3%A4iv%C3%A4levolla.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5274764211439339314" /></a><br />Sain muuten töissä myös palautetta, että olen matkan jälkeen ollut seesteinen - ja toiveen, että se jatkuisi mahdollisimman pitkään! Jos tämä seesteisyys katoaa, tiedän ainakin mistä sen löytää uudelleen, VUORILTA!<br /><br /><br />Tässä yhteydessä myös suuret kiitokset kaikille teille joiden avulla olen saanut lähes 16.0000 euroa ohjattavaksi Nepalin lasten kouluolojen parantamiseen!<br /><br />Ajatuksenani onkin syntynyt, että haluaisin muutaman vuoden kuluttua palata Nepaliin ja päästä katsomaan mitä avustusrahoilla on saatu aikaiseksi. Tämä myös haasteena muille Kapuajille!<br /><br />Rauhallista Joulun odotusta kaikille t. Päivi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-4304305592029228147?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-34527097783115246092008-11-29T09:35:00.005+02:002008-11-29T13:44:14.754+02:00<a href="http://4.bp.blogspot.com/_WaJ978xn7Io/STD1KbdAZeI/AAAAAAAAKSc/MhcpGm0O074/s1600-h/IMG_0843.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_WaJ978xn7Io/STD1KbdAZeI/AAAAAAAAKSc/MhcpGm0O074/s200/IMG_0843.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5273984723167765986" /></a><br /><a href="http://1.bp.blogspot.com/_WaJ978xn7Io/STD1KNtO2lI/AAAAAAAAKSU/ISk4O32_z4Y/s1600-h/IMG_0212.jpg"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_WaJ978xn7Io/STD1KNtO2lI/AAAAAAAAKSU/ISk4O32_z4Y/s200/IMG_0212.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5273984719477725778" /></a><br />* Kotiin paluusta kulunut 2 viikkoa ja 3 päivää.<br />* Haikeudella yhteistä retkeämme muistelen.<br />* Nuo kaksi kuvaa koskettavat ja huikaisevat.<br />* Ravintoaineista vain inkivääriä en vieläkään halua.<br />* Painoni putosi vain 2 kg > sherpa stew ja dalpath maistuivat<br />* Mitään liikuntaa en ole vielä harrastanut.<br />* Ei ole erityisesti ollut reissun jälkeen nälkäkään.<br />* Suoliston toiminta alkaa nyt vasta olla ihan normaali.<br />* Nukuttanut on kovasti, siellä totuin pitkiin uniin.<br />* Täällä oli Karjalaisessa iso juttu viime lauantaina.<br />* Nyt ei ole tiedossa enää julkisuutta.<br />* Pipoja olisi pitänyt tuoda laukullinen.<br />* Kotona Heini väittää, että minä en ole vielä kokonaan läsnä, puhe menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos vaikutusta tekemättä.<br /><br />Nyt tuntuu jo siltä, että sopeutuminen arkeen alkaa olla valmis.<br />Omasta puolestani toivotan mukavaa joulun odotusta teille kaikille, jotka olette projektiamme seuranneet!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-3452709778311524609?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Kari-Pekkahttp://www.blogger.com/profile/05512716320181920145noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-39513106813651023802008-11-28T13:14:00.003+02:002008-11-28T13:20:59.722+02:00Maa on vielä Helsingin seudulla lumen peitossa mutta pakkasta ei lainkaan, perinteinen loskakeli... Ensimmäinen adventtikin lähestyy. Pikku hiljaa orientoituu taas tähän suomalaiseen elämänmenoon, vaikka ajatukset ovat olleet kaukana ja korkealla, en vielä näe lähelle?<br /> <br />KAPUA 08 -matka oli itselle fyysisesti raju reissu. Omien päiväkirjamerkintöjen mukaan keskikulutus oli n. 3000-4000 Kcal/trekkausvuorokausi ja kun siihen laskee vielä perusaineenvaihdunnan joka minulla on n. 1600 Kcal/vrk, kului päivässä energiaa 4500-5500 Kcal. Huiputuspäivänä energiankulutus oli 5400 Kcal. Tutkimusten mukaan 4000 Kcal (16,7 MJ) vuorokautinen energiatarve on jo harvinaista. Itse laihduin koko matkalla 6 kg. Rasvojen lisäksi lähti myös lihasmassaa. Suurin osa meidän syömästä ravinnosta oli hiilihydraatteja, proteiineja niukasti, myös kuituja saatiin vähän. Olen ollut viime viikot aika kuivassa kunnossa. Vaaka on ilmeisesti rikki, kun paino ei tahdo nousta. Onneksi tulee joulu!<br /> <br />Matka on takanapäin, vain muistot kuultaa taivaanrannassa. Ei oikein ymmärrä, missä olen ollut. Mieli työstää, monet ajatukset ovat vielä hyvinkin sekavina päässä, mutta eiköhän ne selviä - ajan kanssa.<br /><br />Lämmintä joulun odotusta kaikille tukijoille ja lukijoille, parasta vuodelle 2009!<br /><br />Ari<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-3951310681365102380?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-89518465107322097542008-11-27T20:33:00.004+02:002008-11-27T21:48:27.388+02:00Nepalilaisen perunan syöjästä sohvaperunaksiko tässä nyt ollaan muuttumassa? No ei sentään, mutta kaihoisasti ajattelen niitä aikoja kun pakkasimme trekkaustavaraa Arin ja KP:n kanssa Aventuran vihreisiin kasseihin Kathmandulaisessa hotellissa hiki hatussa. Kello kävi jo pikkutunteja ja muutaman tunnin päästä oli lähtö Luklan koneeseen ja kohti maailman kattoa! Vähän kai hirvitti kun ylipainoa kassille oli kertynyt hauiksella punnittuna ainakin 10 kg! Ei se silloin kovin unohtumattomalta tuntunut. Näköjään asiat ja tapahtumat saavat kermavaahtoa reilusti päällensä kun niitä muistelee vähän ajan päästä. Toki meillä ukkojen kanssa hauskaa oli!<br /><br />Yllätän itseni kertomasta ihmisille arvoituksellinen virne naamalla uusista suunnitelmista. Janne, olet vasta tullut kotiisi tähänastisen elämäsi suurimmalta seikkailulta! Muistoja ja kokemuksia on uskomaton määrä ja elämyksiä vaikka muille jakaa. Mutta kun ei ole syytä nousta sohvalta ja lähteä lenkille jos ei ole uutta tavoitetta ja seikkailua tiedossa. Ainahan niitä on vastaan tullut, mutta jatkuvasti on mielessä vuoret, jäätiköt, lumiseinät ja huomaa hiplaavansa kotona illat pitkät köysiä, hakkuja ja jäärautoja.<br /><br />Mukavalta näyttää kun Rokualla ajetaan latuja ja valkoinen, puhdas lumi peittää maan. Reippaat ihmiset kansoittavat ladut ja lumikengät odottavat ensimmäisiä ryhmiä vaaroille vaeltamaan. Pikkujoulukausi on huipussaan. Kinkkua syödään ja kuusen alla käy kuhina kun pukki jakaa lahjoja iloisille juhlijoille. Mieleen palaavat usein yltäkylläisyydestä tietämättömät lapset vuoristokylissä ja Kathmandun kaduilla. Meillä on erilaista elämää kuin heillä. Ilonaiheet ja ongelmat ovat erilaisia. Kuitenkin parasta mitä voi olla on lapsen heleä ja iloinen nauru ja aito ilo hänen kasvoillaan. Lapsen ilo tuo hyvän olon sisimpään, olimmepa missä päin maailmaa tahansa.<br /><br />Janne<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8951846510732209754?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Janne - Vuoripurohttp://www.blogger.com/profile/00135360642362093580noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-70138034832249614242008-11-27T14:06:00.001+02:002008-11-27T14:07:41.044+02:00Nyt on tasan kaksi viikkoa kotiinpaluusta. Mielenkiintoista ja onnellista oli, että pimeän ja märän kauden jälkeen lumi tuli kanssani Lappiin. Ajaessamme Rovaniemen kentältä kotiin alkoi sataa lunta ja aamulla herätessäni maa oli valkoinen. Ja lunta on tullut lisää niin, että ladut ja rinteet ovat käytössä. Hiihtokauden alkaminen on helpottanut kovasti sopeutumistani arkeen.<br /><br />Kotiinpaluun iloa ja tyytyväisyyttä lisäsivät perheen ja ystävien tapaamisen ohella ehdottomasti saavutetut tavoitteet! Erittäin suuri kiitos kaikille, jotka ovat osallistuneet tukemiseeni rahallisen tavoitteeni saavuttamisessa ja ylittämisessä! Nyt todella koskettavan kouluvierailun jälkeen voin kertoa kaikille, että rahoilla tehdään oikeita asioita. Vanhempien, opettajien ja koko kyläyhteisön suhtautuminen lapsiin ja koulunkäyntiin oli niin innostunutta ja arvostavaa. Ja lasten aktiivisuus ja ilo koulunkäynnistä oli uskomatonta! <br /><br />Huom. Keräys jatkuu marraskuun loppuun!! Vielä ehtii osallistua!<br /><br />Island Peak:n huiputtamisella hehkutan mielessäni usein! Unohduksiin on painunut lähes sietämättömän kova fyysinen ponnistus ja tunne, ettei koskaan enää! Päinvastoin; maailman vuoret kimaltelevat jäässä ja auringossa mielessäni ja kutsuvat minua uusille valloitusretkille! Näin siinä kävi. Ja näin arvelinkin käyvän jo etukäteen.<br /><br />Se minkä toivoisin säilyvän mielessäni ja vaikuttavan elämääni jatkossa, oli matkalla jälleen kerran kirkastunut huomio vaatimattoman elämän onnellisuudesta. Tarkoitan tietenkin materiaalisesti vaatimatonta.<br /><br />Kapualaisia on ikävä! Olitte niin ihania matkakumppaneita!<br /><br />Tässä päällimmäisiä ja vielä tarkemmin analysoimattomia tuntoja!<br /><br />terveisin Riitta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-7013803483224961424?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-85137052651927452882008-11-21T15:29:00.008+02:002008-11-21T23:14:45.422+02:00Saunalahdella on jo jääkuori jota peittää silkinohut lumihuntu. Ajatukseni palaavat Gorakshepin varhaiseen aamuun. Luonto kutsui ennen auringonnousua kuten niin monesti muulloinkin, hapuilin untuvatakkia ja otsalamppua joka löytyi makuupussin uumenista (pussissa majaili kaikki tekninen laitteisto pattereista ja kameroista steripeniin, joka on ultraviolettisäteillyllä toimiva vedenpuhdistuslaite.) <br /><br />Samalla käynnillä poikkesin takaovesta ulkona ihailemassa tähtitaivasta. Majatalon edustalla on kuivunut jäätikköjärvi jota peitti valkoinen huuru. Maailman korkeimmat, kuunloisteessa peilaavat lumihuiput ympäröivät minua ja loputon tähtitaivas tuikki yläpuolellani. Tunsin olevani maailman onnekkain pieni mammutinmetsästäjä.<br /><br />Elämän suuret hetket koostuvat usein hyvinkin yksinkertaisista asioista. Goraksepissä kokemani aamuyön hetket tulevat ainutlaatuisuudessaan aina pysymään mielessäni. <br /><br />Island Peakin huiputus oli toki mukavaa ja tunnen suurta iloa ja ylpeyttä niiden puolesta jotka joutuivat pinnistelemään viimeisetkin voimavaransa päästäkseen huipulle. <br /><br />Ryhmän voimavara on suurempi kuin yksilöiden summa. Tämän saimme kerta toisensa jälkeen todeta matkan aikana. Nousu Lobuchesta Goraksepiin ja sieltä Kala Pattharille ja seuraavana päivänä retki Everest Base Campille ja takaisin Lobuchen vei mehut meistä kaikista. En osaa edes ilmaista miten suuresti Ihailen ja kunnioitan sitä yhtä joukossamme joka suuren uupumuksen lannistamana vielä jaksoi kerätä viimeiset voimansa, taistella loppuun saakka ja vielä hymyssä suin. Tällaisia arkipäivän sankareita jotka eivät hevillä luovuta antavat voimaa meille kaikille jaksaa eteenpäin. Ryhmän voimavara ei aina ole se joka kulkee keulilla vaan se joka luo uskoa koko ryhmään. Itse kukin koki erilaisia notkahduksia matkan aikana, tuntui todella hyvältä saada ryhmältä hyväksyntää ja tukea oikealla hetkellä ja helpotti huomattavasti paluuta normaaliin päiväjärjestykseen. <br /><br />Elämä on hiljattain palannut tällä ennalleen, päivät vain ovat kovin lyhyitä kun neljän maissa pimeän laskeutuessa tekee mieli paistettuja perunoita ja teetä ja sen jälkeen rupeaa tähyilemään makupussia. Valotkin tuppaavat jäädä yöksi päälle kun Atti ei ole niitä sammuttamassa.<br /><a onblur="try parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSa5Tmg8LxI/AAAAAAAAAKM/WkgDo0TVVr0/s1600-h/1191.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 213px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSa5Tmg8LxI/AAAAAAAAAKM/WkgDo0TVVr0/s320/1191.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5271104160291106578" /></a>Kamuja ikävöiden,<br /><br />Mia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8513705265192745288?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-11470512569478247992008-11-20T19:15:00.000+02:002008-11-20T19:39:52.159+02:00Namaste Chukumista 2.11.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWgGDdGnDI/AAAAAAAAAJ8/o2njWaKtiDc/s1600-h/Matkalla+Chukungiin.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWgGDdGnDI/AAAAAAAAAJ8/o2njWaKtiDc/s200/Matkalla+Chukungiin.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5270794964774067250" /></a>Tänään lähdimme ensimmäistä kertaa perääntymään. Laskeuduimme Kumbun laaksosta Kohti Dingbochea, jossa nautimme juhlalounaan, pizzaa ja kokista. Sieltä nousimme kohti Chukumia joka on viimeinen pysähtyminen ennen Island Peakin B.C. Päivä oli leppoisaa vaihtelua edellisen päivän koettelemuksille. Aamupäivällä pysähdymme pienen yakitilan pihalle nauttimaan teetä ja henkeäsalpaavasta näköalasta Ama Dablamille. Jannekin pääsi vihdoin kuvaamaan kaunista vuoripuroa. Vaihtoehtoinen reitti olisi kulkenut Kangmanha-solan kautta 5535 metrissä, päätimme kuitenkin yhteistuumin kulkea pidempää, mutta helppokulkuisempaa reittiä Khumbu laakson kautta.<br /><br />Illallisen aikana saimme hiukan tuntumaa tositoimiin. Pimeys oli jo laskeutunut kun otsalamppujen saattue lähestyi majataloa ja erittäin ryytynyt Island Peakiä huiputtanut saksalaisporukka liittyi seuraamme. Parin päivän päästä olemme toivottavasti, samassa tilanteessa ;)<br /><br />Hoidimme iltatoimet ulkona, tähtitaivas oli tyrmäävä, tähdenlennot risteilivät taivaalla, arvaatte varmasti mitä toivoimme.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWfYJ6zcCI/AAAAAAAAAJ0/PPXEkSKQF30/s1600-h/Majapaikka++Lobuchessa.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWfYJ6zcCI/AAAAAAAAAJ0/PPXEkSKQF30/s200/Majapaikka++Lobuchessa.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5270794176235270178" /></a>Maanantai aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Nautimme aamuteen ulkosalla, harvinaista herkkua. Aamu-unisille tarjottiin aamutee sänkyyn. Muuten päivä on mennyt leppoisasti leväten auringossa. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWe5MbTsdI/AAAAAAAAAJs/oYxaslIF6hk/s1600-h/Sherpat+varusteita+laittamassa.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWe5MbTsdI/AAAAAAAAAJs/oYxaslIF6hk/s200/Sherpat+varusteita+laittamassa.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5270793644332528082" /></a>Samuli on koko päivän virittänyt kiipeilyvälineitä ja piti meille alustavan huiputusbriifauksen.<br /><br />Jokapäiväset askareet tuntuvat näillä korkeuksilla välillä haasteellisilta. Kävimme tänään ensimmäistä kertaa pesulla sitten Namche Basarin, ämpäri kuumaa vettä kivellä ja huimat maisemat ympärillä. Hampaitten pesu tukkoisella nenällä vaatii hiukan näppäryyttä, haukkaus ilmaa ja harjaus. Silti tuntuu että happi loppuu.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWgwLI0zKI/AAAAAAAAAKE/gSCf4m5j6no/s1600-h/Maailman+korkein+internetkahvila.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWgwLI0zKI/AAAAAAAAAKE/gSCf4m5j6no/s200/Maailman+korkein+internetkahvila.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5270795688391003298" /></a>Täällä asiat ovat muuten paremmin kun hyvin, mitä nyt sairasttellaan eriasteisia flunssia ja vatsavaivoja. Henki on hyvä ja tunnelma tiivistyy. Huomenna jatkamme perusleiriin ja siitä sitten huipulle..... <br /><br />Kiitos kaikista kannustusviesteistä. Terkkuja ja haleja kaikilta kaupuailta,<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWdxpWrtfI/AAAAAAAAAJc/e0ChjWH4hgc/s1600-h/Nepalilaistytt%C3%B6.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 213px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SSWdxpWrtfI/AAAAAAAAAJc/e0ChjWH4hgc/s320/Nepalilaistytt%C3%B6.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5270792415147177458" /></a>Mia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1147051256947824799?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-63922922986123746762008-11-14T13:26:00.000+02:002008-11-14T13:40:27.263+02:00Kapuajat koti-Suomessa!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SR1hL3B2WCI/AAAAAAAAAJU/AYuefe4tWls/s1600-h/Paluu.jpg"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 320px; height: 240px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SR1hL3B2WCI/AAAAAAAAAJU/AYuefe4tWls/s320/Paluu.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5268473995471509538" /></a><br />KAPUA 08 ryhmä palasi 12.11. iltapäivällä Suomeen lähes kuukauden pituiselta matkaltaan. Kiipeilysaavutukset ovat nyt selvillä, mutta keräykseen voi osallistua vielä marraskuun loppuun asti tekemällä lahjoituksen jollekin alla olevista Pelastakaa Lapset ry:n keräystileistä viestillä "KAPUA":<br /><br />Nordea 101730-210727<br />Okopankki 572411-238692<br />Handelsbanken 313130-1117951<br />Sampo 800018-71026424<br /><br />Lahjoituksen voi myös tehdä verkossa <a href="http://www.pelastakaalapset.fi/fi/tue-tyotamme/kapua-lahjoitus" target=_blank>tästä.</a><br />Keräyslupa OKU 2061 A<br /><br />Nyt keräyspotissa on jo yli 65 000 euroa. Lopullinen keräystulos julkaistaan marraskuun lopussa Kapuan sivuilla <a href="http://www.kapua.fi/fi/index.php?page=etusivu" target=_blank>www.kapua.fi</a><br /><br />t.Suvi, Kapua koordinaattori<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-6392292298612374676?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-53303228120637375812008-11-12T05:13:00.000+02:002008-11-12T05:44:57.684+02:00Kotimatka alkaa!<br />Viimeiset auringonsateet kerattiin tarkasti talteen ennen paluuta marraskuiseen kotimaahan. Myrsky on kuulemma riehunut Etela-Suomessa. Jo aamulla aurinko lammitti mukavasti uima-altaalla ja moni kavi virkistaytymassa altaalla ennen lentokentalle siirtymista. Puhe siirtyi jo vakisin kotimaan asioihin ja aurinkoa oikein tankattiin pimean talven varalle.<br />Hotellilta lahdettiin 11.30 kohti lentokenttaa, jossa alkoi oikein turvatarkistusten sarja. Ennen kuin kentalle paasee edes sisalle yksi turvamies tarkistaa passit ja lentoliput, laukut menevat ensimmaisen tarkistuksen lapi ja sama meininki jatkuu lapi kentan. Kylla oli laukut tarkistettu! Kaiken jonottamisen jalkeen, kun vihdoin paasimme bussista ulos koneelle, intialaisen koneen henkilokunta halusi myos tarkistaa kasimatkatavarat.<br />Siina kuumuudessa ja ihmisvilinassa meinasi huumorintaju jo loppua, mutta matkaan paastiin vihdoin.<br /><br />Delhi ei nayttanyt meille kauneinta puoltaan. Sellaista saastesumua en ole ikina nahnyt. Tulomatkalla olimme niin myohaan Delhissa, etta ymparistoon ei niin kauheasti kiinnittanyt huomiota. Mutta nyt keskella paivaa ei auringonsadetta missaan, puut harmaita polysta ja aurinko paistoi taivaalla oranssinpunaisena saastesumun lapi. Ilmaa oli vaikea hengittaa. Vasymys alkoi painaa matkalaisia ja nalka kurni mahassa, kun lounas oli jaanyt valiin. Hotellimme oli ilmoitettu sijaitsevan lentokentan laheisyydessa, mutta bussimatka kesti lopulta tunti ja viisitoista minuuttia. Liikenne ja ihmisvilina olivat hurjia. Lapset kerjasivat autojen seassa muutamaa kolikkoa ja leikkivat liikennevaloissa piilosta. Vaarallisen nakoista touhua. Paikallinen opas selitti minulle, etta naille lapsille on maksettu siita, etta he kerjaavat rahaa kadulla ja etta useimmat eivat ole syntyperaisia intialaisia vaan ovat tulleet maahan muualta esim Bangladeshista.<br />Hotelli oli oikein siisti, mutta nalkaiset matkalaiset kun yrittivat tilata paivallista, homma meni sekamelskaksi. Tarjoilussa henkilokunta ei oikein pysynyt perassa mika kippo kuului minnekin eivatka osanneet avata olutpullon korkkia. Ai etta. Mutta lopulta ruoka oli hyvaa ja sita oli riittavasti! Vietimme sekamelskasta huolimatta mukavan viimeisen yhteisen illan. Nautimme Riston laulusta ja muistimme Samulia muistikirjalla, johon on hyva kirjata seuraavan ryhman aamiastilaukset. Varsinkin sen kuka on tilannut mitakin. Uskomattoman usein sattui niin, etta joku unohti aamulla mita oli illalla tilannut ja sotku oli valmis. Kiitimme siis Samulia kestavyydesta, karsivallisyydesta ja ryhman urheasta ohjauksesta huipulle saakka. Ja myos huipulta alas. Masut taynna kommimme peittojen alle odottamaan huomista lentoa kotimaahan.<br /><br />Kaikki hyva paattyy aikanaan, niin tamakin retki. Viela on hetki aikaa osallistua keraykseen ja lisata pottia Nepalin lasten hyvaksi. Nyt keratylla summalla voi rakentaa noin 12 5-luokkaista koulua, samanlaista missa kavimme tutustumassa. Olisihan se hienoa jos kouluja voisi rakentaa vaikka 14! Yksi jokaista kapuajaa kohti.<br /><br />Terveisin,<br />Tanja ja Tuula<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5330322812063737581?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-30104145550400497202008-11-10T14:27:00.000+02:002008-11-10T19:41:02.623+02:00Vapaa päivä!<br /><br />Aurinko on paistanut ja hellinyt trekkauksesta rasittuneita lihaksia aamusta iltaan! <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhyDY7kk_I/AAAAAAAAAJM/K28uw84aCDk/s1600-h/hindutemppeli2.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhyDY7kk_I/AAAAAAAAAJM/K28uw84aCDk/s200/hindutemppeli2.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5267085166767281138" /></a>Nepal on näyttänyt meille kaikki kasvonsa kovasta pakkasesta hiekkamyrskyyn ja leppoisasta aamuauringosta illan kosteaan lämpöön. Luultavasti kaupustelijat ja kerjäläiset ovat saaneet tänään osansa kapualaisten hupenevasta matkakassasta; sen verran tehokkaasti on ollut porukka kaupungin hulinassa tuliaisten ostossa ja Kathmandun kulttuurikaupungin tarjonnasta nauttimassa. Illalla on tapaaminen Tukin henkilökunnan kanssa ja luvassa on retken kohokohtien muistelua ja hyvää ruokaa paikallisessa ruokapaikassa. <br /><br />Olemme ansainneet nämä muutamat tunnit uima-altaalla ja hyvät yö unet puhtaiden lakanoiden välissä! Nyt jo tuntuvat kaukaisilta yöt kosteissa ja kylmissä yöpaikoissa, jakinlannan tuoksuiset teetuvat viiden kilometrin korkeudessa ja likaiset ja rasituksesta voipuneet trekkaajakaverin kasvot viimeisessä ponnistuksessa Island Peakin huipulla! <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhxsw5W10I/AAAAAAAAAJE/C1BG0iDZsCQ/s1600-h/Vapaap%C3%A4iv%C3%A4.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhxsw5W10I/AAAAAAAAAJE/C1BG0iDZsCQ/s200/Vapaap%C3%A4iv%C3%A4.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5267084778063451970" /></a> Nepal on vastakohtien maa. Olemme nähneet valtavan kirjon tämän maan elämästä. Kuitenkin Kathmandusta jää mieleen viaton hymy lapsen kasvoilla joka lepää rahaa pyytävän äidin käsivarsilla Thamelin kaoottisen liikenteen ruuhkassa. <br /><br />Janne<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-3010414555040049720?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-61217457551455621402008-11-10T14:24:00.000+02:002008-11-10T19:37:04.715+02:00Hyvää isänpäivää!<br /><br />Isänpäivä valkeni Luklassa aurinkoisena joskin hiukan viileänä. Olimme valmiit lennolle Katmanduun. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhvy5WAIMI/AAAAAAAAAIk/g_8Ls_bCNOE/s1600-h/Lukla+lentokentt%C3%A4.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhvy5WAIMI/AAAAAAAAAIk/g_8Ls_bCNOE/s200/Lukla+lentokentt%C3%A4.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5267082684387041474" /></a>YetiAirin Twin Otter, lento nro 2. Hiukan sekavin tuntein astuimme koneeseen, monen mielessä tuntui olevan pelkoa, riittääkö matka (525m)? Kaasut täysille ja alamäkeen ja niin vain kone ponnisti ilmaan ja olimme matkalla Katmanduun...<br /><br />Muutaman tunnin kuluttua tutut Sanker -hotellin jylhät piirteet näkyivät... Kirjautuminen... Lämmin suihku... putsaus ja puunaus ja retkikunta oli valmis shoppailemaan.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhwpX6GCzI/AAAAAAAAAIs/pmoRwOTwvZ4/s1600-h/Stupa.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhwpX6GCzI/AAAAAAAAAIs/pmoRwOTwvZ4/s200/Stupa.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5267083620304423730" /></a>Klo 14 olimme valmiit opastetulle kaupunkikierrokselle – Pashupatinathin hindutempelit ja Bouddhanathin buddhalainen stuba. Monen mielen hiljensi ruumiinpoltto ja vaikuttavat kertomukset temppeleiden historiasta jne.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhxKHw8YyI/AAAAAAAAAI8/sbHk4xcaOAk/s1600-h/hindutemppeli.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRhxKHw8YyI/AAAAAAAAAI8/sbHk4xcaOAk/s200/hindutemppeli.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5267084182906757922" /></a>Illalla suuntasimme Everest Steak Hausiin syömään kilon pihvit kun proteiinin saanti oli jäänyt vaelluksen lomassa hiukan niukaksi runsaiden hiilareiden takia... Ja niin vain isänpäivän ilta ja täysi vatsa oli valmis nukuttamaan väsyneet kapuajat. <br /><br />Namaste...<br /><br />Ari<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-6121745755145562140?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-24438612714360779752008-11-08T22:04:00.000+02:002008-11-08T22:11:56.483+02:00Viimeinen trekkipäivä<br /><br />Heräämme Namchessa kuuden aikoihin pakkailemaan, aamiainen on tilattu seitsemäksi. Edessä on yksi pisimpiä trekkipäiviä. Kevelyaikaa tarvitaan n. 8 tuntia, että päästään päämääräämme Luklaan.<br /><br />Liikkeelle lähdemme klo 8 ja kävelemme läpi Namchen basaarikatujen, joilla on jo täysi hyörinä. Erityisesti jäi mieleen miehet, jotka seisoivat vierekkäin torin laidalla molemmilla vuohenpuolikkaat kädessä kuin salkut. Sittenpä olikin edessä pitkä alamäki. Auringon noustessa ylemmäksi pysähdyimme keventämään asusteita. Eipä sitä muistanutkaan, millaisen mäen nousimme Namcheen tullessamme. <br /><br />Pikkuhiljaa porukkamme venyi pituutta, kärjen muodostivat seniori ja juniorit. Itse kävelin milloin missäkin seurassa. Jostain syystä olin melko hiljainen, niin että yks jos toinenkin kyseli, mikäs sinua vaivaa. Vastailin vältellen, että kaikki ihan kunnossa. Kaikki olikin kunnossa, minusta vaan oli niin haikeaa kävellä noiden maisemien halki tietäen, että menee ainakin mitä aika ennen kuin niitä uudelleen näkee. <br /><br />Ennen lounastaukoa kuvailin vähän maisemia, lapsia, zoskiosruuhkia. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRXyclpJuJI/AAAAAAAAAIc/xr0lKCUfjIU/s1600-h/tennaripoika_0942.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRXyclpJuJI/AAAAAAAAAIc/xr0lKCUfjIU/s200/tennaripoika_0942.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5266381912234637458" /></a>Erityisesti mieleen jäi pikkupoika, joka oli tennareitaan pesemässä kadun varrella. Riippusilta toisensa jälkeen tuli ylitettyä, niitä kävellessä konkretisoitui noiden seutujen taakse jääminen. Ennen lounasta pysähdyin yksinäni teelle, samaan paikkaan pysähtyi myös saksalainen mies. Hänen kanssaan nautimme kupilliset ja vaihdoimme kuulumiset. Hän oli myös paluumatkalla. Eläkkeelle jäätyään tämä oli hänelle jo 10. trekkausretki Nepaliin. Osa meidän ryhmästä käveli ohitseni, huutelin perään helou, mutta ei kukaan kuullut.<br /><br />Sittenpä erottuamme saavuin pian lounaspaikkaan, jossa suuri osa porukasta olikin jo paikalla. Syögtiin pääasiassa pastaa ja vähän elvyttiin alkumatkasta. Olihan jo matkamme kestänyt yli 5 tuntia. Vielä Riitta kävi kysymässä, että onhan kaikki ok! Kyllä, kyllä kaikki on ok! Haikeus matkan päättymisestä ja koti-ikävän tunteet sekaisin veti vaan hiljaiseksi. <br /><br />Loppumatka sujui lähes huomaamatta, muutamia zoskiosruuhkia levähdysistuskeluja. Sitten viimeisen puolen tunnin kävelin Lakpan seurassa ja kyselimme toistemme elämästä ja kuinka ollakkaan saavuimme Luklaan kuin huomaamattta, tosin paita märkänä. Majoituimme Himalaja Lodgeen, aivan lentokentän läheisyyteen. Istuimme sitämukaan kuin saavuimme ravintolan puolelle ja useimmille meille tuntui olevan tarpeen huuhdella pölyt oluella kurkusta.<br /><br />Kari-Pekka<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-2443861271436077975?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-82055927072249315922008-11-07T19:43:00.001+02:002008-11-07T19:48:45.831+02:00Aamulla heräsimme jääkylmistä huoneistamme kaikki kuitenkin tyytyväisinä tasokkaaseen nukkumispaikkaamme. Olin käynyt illalla suihkussakin, joka tipahteli muutaman pisaran voimalla, mutta lämmintä vettä ja olo oli upea viimeisissä melkein puhtaissa vaatteissa. Pikku hiljaa päivän ja matkan kuluessa ilo huiputuksesta alkoi vihdoin herätä, kun uupumus oli täysin ohi.<br /><br />Kuljimme pitkän matkan Namche Bazaariin saakka. Jostain syystä hakeuduin kulkemaan poikkeuksellisesti yksin. Halusin nauttia maisemista ja keskittyä kulkemiseen. Matka oli upea. Ero kylmään kiviseen erämaahan, josta olimme tulossa oli huikea. Nyt rinteillä kasvoi pensaita, lehtipuita ja kohta havupuitakin. Kukkia näkyi polun varressa. Ohittamissamme kylissä oli pysyvää asutusta. Näkyi lapsia. Sää lämpeni koko ajan ja lopulta kuljin sortseissa ja pelkäsin ihoni palavan. Mikä ero menneeseen viikkoon! Ihan paratiisimainen tunnelma! Polku kulki metsäisissä hurjissa rinteissä väliin ylös väliin alas. Kaukana alhaalla laakson pohjalla kohisi joki. Ja kaiken yllä edelleen lumihuiput, joista Ama Dablam lähimpänä. (Samuli kertoi, että Ama Dablamin rinteeltä oli pudonnut kuolemaan kaksi Brittiä pari päivää sitten.) Taakse katsoessa näkyi vielä komeasti Mount Everestin massiivi.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR_O7RKEhI/AAAAAAAAAIU/k6V5cifjY_M/s1600-h/Illallinen+odottaa.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR_O7RKEhI/AAAAAAAAAIU/k6V5cifjY_M/s200/Illallinen+odottaa.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265973758707503634" /></a>Iltapäivällä olimme jälleen kaikki koolla majapaikassamme ja lounaan ääressä hehkutimme ja kertailimme huiputustamme yhä uudelleen.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR-XS17mgI/AAAAAAAAAIM/ueldSnQ40tY/s1600-h/Majapaikka+Namche+Bazaarissa.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR-XS17mgI/AAAAAAAAAIM/ueldSnQ40tY/s200/Majapaikka+Namche+Bazaarissa.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265972802963085826" /></a>Riitta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8205592707224931592?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-45324295934208106822008-11-07T19:21:00.001+02:002008-11-07T19:26:18.006+02:00Kauas on pitkä matka, ja takaisin vielä pitempi. Tämä päivä on mennyt aika lailla huiputuksen jälkeisissä tunnelmissa ja palautumisessa. Pakkanen ja minä emme sovi samaan telttaan, kun vielä hiekkamyrskyn jäljiltä koko teltta, tavarat, silmät ja suu olivat pienen hienon hiekan peittämiä. Huiputuksesta palautumista vaikeutti kylmyys, kun ei oikein saanut nukutuksi eikä itseään lämpimäksi, vaikka makuupussin päälle oli vielä kiedottu untuvatakki.<br /><br />Täytyy kyllä myöntää, että siinä aamuyön tunteina kun vielä tajusin, että flunssa iskee kunnolla nyt päälle, jos olisin voinut, olisin soittanut kotiin, että ok, homma tehty, voit tulla hakemaan minut pois täältä. Jätän siis mielelläni base campin taakseni.<br /><br />Onneksi täällä kun aurinko nousee niin päivälämpötilat nousevat nopeasti. Juhlistimme huiputuksen onnistumista aamupalalla kuohuviinihömpsyillä ja mielialakin alkoi kohota. Huiputuksen tapahtumiin ja tunnelmiin palattiin monta kertaa niin puheissa kuin ajatuksissa ja varmaan monta kertaa vielä tulevaisuudessakin. Island Peak on ollut niin vahvasti läsnä koko ajan melkeinpä vuoden ajan, että aika tyhjä olokin on varmasti hetken päästä, kun tajuaa, että huiputus on todella tehty. Ja valtava stressi poistunut kun tajusin, että olen ylipäätään jaksanut täällä. Niin Kala Pattarin, Everestin base campin kuin huiputuksenkin. Mutta rasitus teki tänään tehtävänsä. Ikinä ei ole reppu painanut niin paljon kuin tänään ja jalat olivat väsyneet. Pienikin ylämäki tuntui ihan mahdottomalta. Aika kaukana ollaan kotoa eikä täältä kuitenkaan pääse pois kuin tassua toisen eteen laittamalla. Eli kyllä se kävely sieltä löytyi ja tänään pääsi nauttimaan maisemista kun tulimme alas noin 8 tuntia alle 4000 metriin. Karuista base campin maisemista laskeuduimme puurajan alapuolelle kylien, peltojen ja metsien keskelle. <br /><br />Olimme niin myöhään majapaikassa, että saimme kulkea kuun ja tähtien loisteessa emmekä kaivaneet repuista otsalamppuja. Upea kokemus kulkea öisellä polulla. Pääsimme yöksi aivan uuteen majataloon ja mikä hihkuminen ja riemu kuului huoneista, kun väsyneet kulkijat huomasivat ylellisyyksiä huoneissa. Valo, naulakko ja roskis kuuluivat huoneiden vakiovarustukseen! Huoneet olivat jopa tapetoitu! Ihanaa ylellisyyttä base campin jälkeen, odotan hyviä unia.<br /> <br />Kotia kohti, <br /><br />Tanja<br /><br />---<br /><br />6.11.2008 - Ann-Cristine<br /><br />DAGEN EFTER...<br /><br />Vaknade efter ca 14 timmars sömn, utvilad men med sovsäcken, kläderna och håret fult med sand efter gårdagens sandstorm. Vi som kom ner från Island Peak senare råkade ut för en hård storm som yrde omkring all sand i dalen runt base campen. Riitta och jag kom tillsammans och ibland måste vi stanna och vända ryggen mot vinden för att kunna andas och för att inte falla omkull i den hårda vinden. Päivi kom och mötte oss, hon såg till att vi kom in i tältet och skötte om oss på bästa sätt. På morgonen var jag fortfarande svart i ansiktet av all sand och det var hopplöst att putsa bort sanden som t.o.m. trängt in i tältet. Alla savetter var stelfrusna och vattenpåsen hade frusit under natten, det var ca -10°C då vi vaknade.<br /><br />På eftermiddagen och kvällen hade så gott som alla krupit in i sovsäckarna direkt, så vi träffades igen först på morgonen, då blev det glada kramar och lyckönskningar, det var roligt då alla som försökta komma upp på Island Peak klarade av pärsen.<br /><br />Efter en ordentlig frukost med risgrynsgröt, nygräddat chiapatta, omelett och varm tonfiskröra + en skvätt skumpa, började vi ”hemfärden”. Vid 10-tiden gick vi iväg, först till Chukhung där vi skulle packa om för att få med de saker vi inte behövde vid base campen. Bärarna hade dock inte ännu kommit med våra kassar så vi fortsatte färden mot Dingboche. Vi gick neråt, först genom ”havstornsdalen”, där vi smakade på några övermogna bär, de är sötare än hemma med en svag smak av apelsin. I Dingboche åt vi lunch och de flesta drack ett glas stärkande havstornsjuice.<br /><br />Vi gick vidare i fint väder, inga stormar idag, och njöt av att komma neråt. Krafterna kom tillbaka och efter gårdagens kämpande och det kändes bra att igen kunna gå i någorlunda normal takt, efter att i nästan två veckor har gått som sengångare.<br /><br />Vid mörkrets inbrott, ca 17.30-tiden, kom vi fram till vårt nattkvarter i Deboche. Lodgen var splitterny (hade varit i bruk 26 dygn), och kändes lyxig efter tältlivet.<br /><br />Varm dusch och hårtvätt var underbart, lite renare kläder och mat – livet ler åter och det ska bli skönt att sova inomhus igen!<br /><br />Atti<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-4532429593420810682?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-59321111127525517572008-11-07T19:10:00.000+02:002008-11-07T19:14:07.569+02:00Herätys oli sen verran varhainen, ettei aamuaurinko ehtinyt lämmittää vielä yön jäljiltä jääkylmää huonetta. Laukkujen pakkaaminen sujui jo rutiinilla ja ne jätettiin jälleen kerran kantajien huomaan. Mukaan otettiin vain kahden päivän telttamajoitukseen ja kiipeilyyn tarvittava välttämätön kama. Loput jäivät Chukkungiin odottamaan paluutamme. Varastoitavan tavaran määrä pani miettimään....turhaa vaiko tärkeää. Tärkeää ja tarpeellista kuitenkin kaikki! <br /><br />Aamiaistunnelmassa oli aistittavissa selvää jännityksen makua. Matkan todellinen huipennus oli alkamassa ja se paistoi selvästi kaikkien kasvoilta. Polku Island Peakin perusleiriin oli suhteellisen helppokulkuinen, korkeusero noin 200 m. Itse Island Peak seisoi korkeampien vuorien välissä näyttämättä silti lainkaan vähäpätöisemmältä, kuin toivottaen meidät tervetulleeksi Himalajan korkeimpien vuorien keskelle. <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR3TdG4knI/AAAAAAAAAHk/p_csXIgu-l4/s1600-h/Island+peak+base+camp.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR3TdG4knI/AAAAAAAAAHk/p_csXIgu-l4/s200/Island+peak+base+camp.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265965040417673842" /></a>Perusleiri sijaitsi Island Peakin ja jääkauden muodostaman moreeniharjun välisessä laaksossa. Harjun toisella puolen oli valtavan kokoinen jäätikköjärvi. Leiri muodostui kymmenistä värikkäistä teltoista, joiden keskellä seisoi kivistä kasattu toiletti, jonka käyttö vaati aikamoista uskallusta sekä hajun sietoa, että tähtäyskykyä. Jota kaikkea löytyi, maassa maan tavalla tai maasta pois!!!<br /><br />Lounaan jälkeen harjoittelimme jyrkässä rinteessä köydessä nousukahvalla nousua ja kahdeksikolla laskua. Tässä vaiheessa se tuntui vielä hyvinkin helpolta. Tokka Tiibetin lumikukkoja oli saapunut seuraamaan harjoitteluamme, niitä taisi olla paikalla peräti täysi tusina. <br /><br />Harjoittelun päätyttyä nautimme päivällisen ja pakkasimme tulevaa yötä varten tarvittavat varusteet valmiiksi päiväreppuihimme. Päivän auringonpaisteisista lämpimistä teltoista ei ollut enää tietoakaan vaan pakkanen oli tainnut laskea jo miinuksen puolelle. Mitenkähän saamme juomavedet pysymään sulana ? <br /><br />Terveisin Marja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5932111112752551757?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-11958708958359956342008-11-05T11:10:00.000+02:002008-11-07T19:40:35.022+02:00<span style="font-weight:bold;">Sain juuri puhelun ryhmän oppaalta Samuli Mansikalta, kahta kapuajaa lukuunottamatta koko ryhmä on tänään saavuttanut Island Peakin huipun, 6189m!!! <br /><br />ÄLYTTÖMÄSTI ONNEA KOKO POPPOOLLE!!!!</span><br /><br />Huiputusprosentti on aivan mielettömän hyvä! Vain Päivi ja Risto joutuivat jättäytymään pois viimeiseltä nousulta, ilmeisesti poskiontelontulehdus/jalkavaivojen takia.<br /><br />Päivä oli kuulemma älyttömän raskas, mutta kaikki voivat hyvin ja ovat palaamassa nyt hyvää vauhtia alas.<br /><br />Jäämme odottamaan ryhmän kommentteja, kun ovat jälleen linjoilla.<br /><br />Vielä kerran ONNEA ja turvallista paluumatkaa!<br /><br />t.Suvi, Kapua koordinaattori<br />---<br /><span style="font-weight:bold;">5.11.2008</span><br />Island Peak Base Camp<br /><br />Herätys 01:00. Osa oli nukkunut levottomasti muutaman tunnin, osa ei ollenkaan. Pastapitoinen aamupala naamariin ja menoksi. Etenimme ryhmänä pimeässä kivikkoista ja jyrkkää polkua verkkaisesti ylöspäin kohti Island Peakin jäätikköä. Yö oli kaunis mutta kylmä ja varpaat oli jäässä lämpöpaukuista huolimatta. Jäätikön reuna saavutettiin lopulta noin kello 8:00. <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR77ch2B_I/AAAAAAAAAHs/ge6AzNrqbXY/s1600-h/J%C3%A4%C3%A4tikk%C3%B6osuus.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR77ch2B_I/AAAAAAAAAHs/ge6AzNrqbXY/s200/J%C3%A4%C3%A4tikk%C3%B6osuus.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265970125503596530" /></a>Kiipeilyvarusteiden säätäminen vei puolisen tuntia, jonka jälkeen pääsimme etenemään 3-5 hengen köysistöinä läpi jäätikön kohti huippuharjannetta. Taivaltaminen lähes kuudessa kilometrissä oli tuskaista ja välimatkat köysistöjen välillä kasvoivat. Lopulta huippuharjanne kohosi edessämme epätodellisen korkeana ja lähes pystysuorana. Vaan ei siinä mikään auttanut kuin nousukahva kiinni kiinteään köyteen ja tuskainen hilaaminen alkoi ylös 150 metristä seinämää. Eteneminen tapahtui pari-kolme vetoa ja jalan nostoa kerrallaan. Köydet notkuivatkin pian puuskuttavista kapuajista, jotka kuluttivat seinämällä puolesta tunnista reiluun tuntiin sekä kaiken jäljellä olevista energiavarastoistaan. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR8ffwo4WI/AAAAAAAAAH0/M1qwRCSJgIg/s1600-h/kohti+huippua.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR8ffwo4WI/AAAAAAAAAH0/M1qwRCSJgIg/s200/kohti+huippua.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265970744846246242" /></a>Köyden yläpäässä kaikki olivat aivan loppuja. Huipulle oli kuitenkin vielä noin 70 korkeuserometriä harjannetta pitkin. Tämä tarkoitti lisää kiinteitä köysiä ja armotonta runttausta. Lopulta sitä oli niin väsynyt, että huipulle saavuttiin lopulta puolivahingossa. <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR9FRo29xI/AAAAAAAAAH8/UdvRRNMK9s8/s1600-h/Ensimm%C3%A4iset+Kapuajat+huipulla.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR9FRo29xI/AAAAAAAAAH8/UdvRRNMK9s8/s200/Ensimm%C3%A4iset+Kapuajat+huipulla.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265971393890547474" /></a>Maisemat huipulla olivat mielettömät, fiilistely biisit soimaan ipodiin, muutama itkun tirautus, pakolliset huiputuskuvat ja homma oli paketissa, siis puoliksi. Osa meistä oli antanut kaikkensa, jotta huippu saavutettaisiin mutta laskeutuminen oli kuitenkin vielä edessä. Jotkut selvisivät hyvissä voimissa ja valoisan aikaan perusleirin turviin mutta etenkin myöhään huiputtaneet olivat unenpuutteen ja patukkapohjaisen tankkauksen johdosta aivan tööt ja laskeutumisesta tuli painajaismainen kamppailu. Viimeiset saavuttivat perusleirin pimeässä kello kuuden aikoihin hiekkamyrskyn moukaroimina. Muutamat jouduttiin jopa taluttamaan urheiden sherpojen toimesta jäätikön reunalta aina teltan ovelle asti. Leirissä iltapalat unohdettiin ja yksi toisensa jälkeen kapuajat romahtivat makuupusseihinsa. Uni maistui, huhut liikkuivat aamulla erään kaksikon rykäisseen jopa 14 tunnin unet kaaliin hyytävästä ja myrskyisestä yöstä huolimatta.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR9Ppua93I/AAAAAAAAAIE/5chY3q8lOGg/s1600-h/Huipulla.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRR9Ppua93I/AAAAAAAAAIE/5chY3q8lOGg/s200/Huipulla.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265971572155021170" /></a>Ville ja Teppo<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1195870895835995634?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com55tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-50544666634789541072008-11-02T12:43:00.000+02:002008-11-02T12:49:13.457+02:00Lobuche 4930 m<br /><br />Pääsimme aamiaisen jälkeen lähtemään kohti Gorak Shepiä klo 9.00 aikaan. Alkumatka oli helpompaa, mutta lopussa oli nousua n. 250 m. Seurasimme jäätikön reunaa, mistä oli hyvin helposti nähtävissä ilmaston lämpeneminen. Kapealta polulta, jolla toisinaan väistelimme jakkikaravaaneja saatoimme havaita Nuptsen rinteillä lumivyöryjä ja myös kuulla ne. Khumbun jäävirta oli poikkeuksellinen näky. Irtosora peitti n. kymenen metrin syvän jäävirran ja virtaa reunustavista vuorenrinteistä saattoi nähdä jäävirran aiemman tason.<br /><br />Gorak Shepiin (5150 m) päästyämme lounasaikaan meille jaettiin huoneet, joissa vielä keskipäivällä ikkunat olivat jäässä eikä huoneissa tietenkään mitään lämmitystä saati tuplalaseja ikkuna-aukoissa.<br /><br />Lounaan jälkeen kiipesimme kaksi tuntia Kala Pattarin (5545m) huipulle, mistä mm. Everestille oli hulppeat näkymät. Meitä suosi aurinkoinen sää eikä tuulestakaan ollut haittaa. Ryhmäkuva Kala Pattarin huipulta löytyy varmasti jokaisen albumista, mutta kauan ei huipulla viivytty, kun piti ehtiä ennen pimeän tuloa alas, missä kellariakin kylmempi huone odotti kapuajaa. Huomisen raskas urakka pakotti kapuajat aikaisin petiin, silläkin uhalla että yöunen todennäköisesti tuli herättämään useampi käynti reiällä monen litran teejuonnin seurauksena. Teevesi on useasti myös lämmitetty jakkihärän jätöksillä.<br /><br />Risto Airikkala<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5054466663478954107?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-27671889417620669762008-11-02T12:35:00.000+02:002008-11-02T12:40:01.430+02:00Dukhla 4960 m.<br /><br />Herätyys 6.45, pitkät unet takana. Herätessä huoneessa oli vahva savun haju. Edellisen illankin savut vaivasivat, yskitti vähän. Heti herättyä piti kirjoittaa edellisen päivän päiväkirja, ettei unohtuisi. Janne tarjosi teetä termarista. Pipo oli jäätynyt ikkunan kiinni. Huoneisiin tunkeutunut savun haju oli aika voimakas. Tuntui sietämättömältä. Ehkäpä olo helpottuu kun pääsee ulos.<br /><br />Sitten vaan hampaiden pesulle ja kävin myös hakemassa purosta vettä. Veden käsittelin Steripenillä. Aamuaurinko paistoi kirkkaasti ja alkoi mukavasti lämmittää.<br />Aamun mittauksissa saturaatio normaali 91, pulssi hiukaan korkea, 97. Aamupalana riisipuuroa, inkivääritetä sekä hyvä juustotoast.<br /> <br />Olo on hiukan viluinen ja voimaton. Jos yskii, niin torveen vihlaisee, hengittäminen ei ole vaikeaa. Otin varmuudekssi Ibumaxin.<br /><br />Liikkeelle lähdettiin 9.30, Dukhlaa ei tule ikävä. Taival alkoi rankalla nousulla joka kesti n. tunnin. Sitten tulimme tasanteelle, jossa oli vuorilla kuolleiden ja kadonneiden muistomerkkejä, minulle oli tuttu nimi Scot Fisher vuodelta 1996. Paikka oli vaikuttava ja tunnelma harras. Samuli otti meistä siellä ryhmäkuvan, johon saaatiin houkuteltua myös turbotrekkaajat, Ville ja Teppo.<br /><br />Loppumatka olikin melko tasaista ja mukavaa käveltävää, maisemat tietysti hiveli silmiä ja mahtavat jakit laidunsivat matkan varrella. Perille Lobucheen saavuimme puolen päivän aikaan, matka kesti 2,5 tuntia.<br /><br />Lounaaksi söin paistettua spaghettia ja kasviksia ja sen jälkeen lyhyelle kävelylle. Tuula kyllä yritti saada minut lepäämään, mutta lupasin kävellä rauhallisesti ja vain vähän aikaa. Risto lähti kaveriksi. Ihmeteltiin jäte- ja vesihuoltoa. Vesi tuli tälle kylälle vuoren sisältä lähteestä ja sitä hyödynnettiin aika puutteellisesti. Puroon oli heitetty kaikenlaista jätettä.<br /><br />Palasin lodgelle ja otin ibumaxin sekä c-vitamiinin ja lueskelin ja sitten nukuin 2 tuntia. Samuli tuli sitten kyselemään illallistilaustani. Tilasin Sherpa stewta, joka on hyvää, lisäsin siihen omaa inkivääriä. Pelattiin ruokaa odotellessa korttia ja tunnelma oli oikein mukava. Minullakin olo on korjaantanut. <br /><br />Läppärin sain lataukseen mutta virran laatu on kehno. Toivottavasti saadaan tämä lähtemään aamulla. Tiedotusvälineiden edustajille tiedoksi, että meillä on vaikeuksia satelliittipuhelimen toiminnassa ja akun lataamisessa, tästä syystä osa sovituista yhteydenotoista ei ole onnistunut. Nyt kello on n. 20 ja lopetan tämän, huomenna uusi päivä ja nokka kohti Gorak Sheppiä.<br /><br />Terveisin kapuraattori Kari-Pekka, KP!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-2767188941762066976?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-784919499054659332008-11-01T15:41:00.000+02:002008-11-06T12:29:09.453+02:00Ryhmällä on ongelmia satelliittipuhelimen akkujen latauksen kanssa, joten matkapäiväkirjan päivitys viivästyy hieman. Sain kuitenkin Kapuajilta tänään alla olevan tekstiviestin:<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Terkut! Jokainen jäsen saavutti tänään Everestin perusleirin. Polku oli varsin raskas ja korkeuskin teki oman osansa, joten jokainen voi olla ylpeä itsestään.</span><br /><br />Mahtavasti onnea koko porukalle! Takana on jo melkoinen urakka. Voimia vielä loppurutistukseen ja paluumatkaan koko poppoolle!<br /><br />t.Suvi, Kapua koordinaattori<br /><br />---<br /><br />Päiväkirja 1.11.2008 - lisätty 6.11.2008<br /><br />Gorak Shep<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLEZlddmgI/AAAAAAAAAG0/JMkXEKzo8Y0/s1600-h/Base+Camp.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLEZlddmgI/AAAAAAAAAG0/JMkXEKzo8Y0/s200/Base+Camp.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265486858180991490" /></a>Aamianen klo 7.00 ja sitten oltiinkin valmiit vaellukselle kohti Everest Base Campiä, 5364m. Oppaamme Samulin arvio oli noin 2 tuntia per siivu. Maasto osoittautui todella hankalaksi, kivikkoista polkua ylös alas. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLExImlpdI/AAAAAAAAAG8/LsxwOelIYKc/s1600-h/Everest+ja+Nuptse.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLExImlpdI/AAAAAAAAAG8/LsxwOelIYKc/s200/Everest+ja+Nuptse.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265487262751499730" /></a>Ja vaikka maisemien mielettömyys vei väsymyksen mennessään osalla porukasta matkaan kului pitkälti yli kolme tuntia. Tärkeintä kuitenkin oli, että kaikki pääsivät perille. Base Campissä ei muistikortteja säästelty ja kuvia otettiin <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLFPyFMkiI/AAAAAAAAAHE/3beRp19M1Ys/s1600-h/everest+kala+pattarilta.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLFPyFMkiI/AAAAAAAAAHE/3beRp19M1Ys/s200/everest+kala+pattarilta.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265487789281808930" /></a>japanilaisten turistien innokkuudella. Matkan raskaus unohtui täysin kun pääsimme haistelemaan tunnelmia paikasta, josta tätä maagista vuorta sadat ihmiset lähtevät valloittamaan joka vuosi. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLF6D9af7I/AAAAAAAAAHM/TB3cZho8LKw/s1600-h/kala+pattarin+huipulla.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLF6D9af7I/AAAAAAAAAHM/TB3cZho8LKw/s200/kala+pattarin+huipulla.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265488515635511218" /></a>Vaikka leiri oli nyt tyhjä, viimeistenkin syyskauden retkikuntien poistuttua juuri muutama päivä sitten, ei se tunnelmaa latistanut. Ei tarvinnut kuin päätään nostaa kohti Khumbun kutsuvaa jäätikkövirtaa, <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLGWjcRi4I/AAAAAAAAAHU/xtgk2YTIBAI/s1600-h/VjaT+patsastelee+kh-jaatikon+edes.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLGWjcRi4I/AAAAAAAAAHU/xtgk2YTIBAI/s200/VjaT+patsastelee+kh-jaatikon+edes.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265489005122784130" /></a>joka valuu alas Western Cwm:a ja tiesi mielessään miltä valloitukseen valmistautuneista tuntuu.<br /><br />Päivä ei suinkaan ollut ohi. Palasimme takaisin Gorak Shep lounaalle ja sieltä <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLGqmjr-AI/AAAAAAAAAHc/4Ar60UorlYk/s1600-h/turvallista+auringonottoa.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SRLGqmjr-AI/AAAAAAAAAHc/4Ar60UorlYk/s200/turvallista+auringonottoa.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5265489349556566018" /></a>uupunein jaloin yöksi Lobucheen. Maasto oli tuttua edeliseltä päivältä mutta ei kivikkoinen osa ollut helpommaksi muuttunut. Kaikki kuitenkin lopulta valuivat onnellisina ja kaikkensa antaneina majapaikkaamme, jossa illallinen maistui normaalia paremmalta, olihan takana 6-10 tuntia vaellusta, matkaajasta riippuen.<br /><br />Reijo<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-78491949905465933?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-74491689972765591972008-10-29T16:05:00.000+02:002008-10-29T16:24:18.811+02:00Eilisen rankan lepopäivän jälkeen tämän päivän siirtyminen Dingbochesta Tukhlaan tuntui lasten leikiltä.<br /><br />Reitti nousi alkuun muutaman sata metriä ja sen jälkeen reitti olikin mukavaa ja tasaista. Kasvusto vähenee ja vähenee, nyt oli enää muutamia kääpiökasvuisia pensaita siellä täällä kivien joukossa. Matkaan meni vain 2,5 tuntia. Pääsimmekin suoraan lounaalle muutaman teekupillisen jälkeen.<br /><br />Suurin osa kapuajista lähti tutustumaan lähiympäristöön. Majapaikkamme vieressä virtaa Dudh Kosi virta kohisten kivien välissä ja ympärillä nousee upeita lumihuippuja. Korkeutemme on nyt 4685 m.<br /><br />Täällä alkaa olla vaikeuksia koneiden lataamisessa. Eilisessä paikassa onnistuimme tyhjentämään majatalon kaikki aurinkokennoilla varatut akut saamatta kuitenkaan omiamme ladattua. Niinpä suunniteltu suora yhteys radioon katkesi kuin kananlento. Tänään on ladattu sekä kapuajien että koneiden akkuja ja toivottavasti yhteydet saadaan pidettyä.<br /><br />Retkikunta kaipaa kannustuksia ja viestejä kotimaasta, niitä voi lähettää osoitteeseen retkikunta@kapua.fi. Jos joku haluaa lähettää henkilökohtaisia viestejä, kannattaa se laittaa otsikkoon, muuten viestit luetaan kaikille.<br /><br />Eiliseen päiväkirjaan liittyviä kuvia on nyt tässä.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhxBs7sTeI/AAAAAAAAAGM/9WSkqoE40Sc/s1600-h/Paikallinen+pyykinpesu.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhxBs7sTeI/AAAAAAAAAGM/9WSkqoE40Sc/s200/Paikallinen+pyykinpesu.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262580438637759970" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhxSXkoieI/AAAAAAAAAGU/QhfGNpYOQxY/s1600-h/Pyykinpesu.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhxSXkoieI/AAAAAAAAAGU/QhfGNpYOQxY/s200/Pyykinpesu.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262580724961675746" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhxtg_qXWI/AAAAAAAAAGk/VFn7-NU5j_Y/s1600-h/Pyykinkuivaus.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhxtg_qXWI/AAAAAAAAAGk/VFn7-NU5j_Y/s200/Pyykinkuivaus.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262581191347428706" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhx__3e2vI/AAAAAAAAAGs/SdMeCG2hC2c/s1600-h/Vesivessa.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhx__3e2vI/AAAAAAAAAGs/SdMeCG2hC2c/s200/Vesivessa.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262581508872264434" /></a><br />Kaikki on hyvin.<br /><br />Tuula<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-7449168997276559197?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-41715787017888969822008-10-28T15:21:00.000+02:002008-10-29T16:18:07.877+02:00Akklimatisointipäivä Dingbochessa<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc53BPvI4I/AAAAAAAAAFs/LyGIa3WE_2A/s1600-h/Islandpeak.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc53BPvI4I/AAAAAAAAAFs/LyGIa3WE_2A/s200/Islandpeak.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262238306995741570" /></a>Aamu valkeni kuulaana ja kylmänä. Pialla on mukana lämpömittari, joka näytti aamulla huoneessamme nollaa. Eipä tee hirveästi mieli lähteä käytävälle wc:hen lämpimän untuvamakuupussin sisältä. Mutta pakko mikä pakko :)<br /><br />Tänään oli vapaapäivä. Ennen aamupalaa meistä otettin taas testit; saturaatio, syke ja laktaatti, koka viimeksi otettiin Namchessa. Hyvin on porukka sopuetunut ohueen ilmanalaan, ei suuria poikkkeamia.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc5Cs6ykqI/AAAAAAAAAFk/Dce2Mqbwt7Y/s1600-h/Karu+maisema.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc5Cs6ykqI/AAAAAAAAAFk/Dce2Mqbwt7Y/s200/Karu+maisema.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262237408185979554" /></a>Aamupalan jälkeen osa porukasta lähti kapuamaan viereisen vuoren huipulle. Osa porukasta palasi parin sadan metrin korkeudesta takaisin, saavuttaen siten huomisen nukkuma-korkeuden, mutta urhoollisemmat kapusivat ylös asti. Nousumetrejä matkasta kertyi 750, eli oli rankka reissu. Siitä kuitenkin enemmän Atin osuudessa.<br /><br />Alas jääneillä ja aikaisemmin alas tulleilla tämä päivä meni huoltotehtäviin; pyykinpesuun ja suihkuun. Pyykinpesukin näissä olosuhteissa on oma tapahtumansa. Saimme kannullisen lämmintä vettä majoituspaikkamme keittiöstä. Takapihalla otimme letkusta kylmää vettä, suoraan vuorilta tulevaa. Tuulisella takapihalla, alumiinipesuvadissa, sulassa sovussa pesimme kolmen naisen pyykkejä. Tarkkaan oli jo mietitty, mitä kannattaa pestä ja mitä ei, olosuhteet eivät olleet mitenkään mukavat, sormet jäätyivät, sillä lämmintä vettä oli vähän ja kylmä tuuli palellutti kädet heti kun nosti ne pois vedestä. <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc0ZCiLyRI/AAAAAAAAAFE/j8syfZZDgU4/s1600-h/Hiustenpesu.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc0ZCiLyRI/AAAAAAAAAFE/j8syfZZDgU4/s200/Hiustenpesu.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262232294387337490" /></a>Matkamme aikana olemme monesti nähneet paikallisten pesevän pyykkejään suoraan vuorilta johdettujen vesiputkien alla. Samoin kokemuksemme Sindhubalchowkissa tiskauksesta, jossa kylmällä vedellä ja saippualla pesimme ruoka-astioitamme laittoi meidät kaikki nauttimaan uudella tavalla kotona odottavista astian- ja pyykin pesukoneista.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc4uQjPDLI/AAAAAAAAAFc/crp2CLKFItk/s1600-h/Ama+Dablam.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc4uQjPDLI/AAAAAAAAAFc/crp2CLKFItk/s200/Ama+Dablam.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262237056973606066" /></a>Olemme paljon kirjoittaneet upeista maisemista ja muista kokemuksistamme, mutta yhtä lailla päiväämme kuuluu hygienia yms asioista huolehtiminen. Näissä olosuhteissa joutuu välillä olemaan todella joustava, majoituspaikoissamme on pääsääntöisesti ollut asialliset olosuhteet. Wc:t ovat käytävällä ja suihku on erillimaksusta, jos lämmintä vettä on saatavilla. Tengbochen majapaikassa wc:t olivat pihalla erillisessä vajassa ja sinne kun yön pimeydessä hiippaili, lämpötilan ollessa nollassa, mielellään kömpi takaisin makuupussiin.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc6qpCblMI/AAAAAAAAAF0/jkow83rE4EM/s1600-h/Polttoaineen+kuivatus.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc6qpCblMI/AAAAAAAAAF0/jkow83rE4EM/s200/Polttoaineen+kuivatus.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262239193850680514" /></a><br />Tästä voitte varmaakin tehdä johtopäätöksen että suihku ei todellakaan kuulu joka päiväiseen ohjelmaamme ja tänään onkin ylellinen olo kun hiukset ovat puhtaat ja narulla on puhdasta pyykkiä kuivumassa! <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQcW_4etp7I/AAAAAAAAAE8/yoTlKg2uXOo/s1600-h/ilmavahuussi.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQcW_4etp7I/AAAAAAAAAE8/yoTlKg2uXOo/s200/ilmavahuussi.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262199976354490290" /></a><br /><br />Trekkauspäivinä teetupien wc:t ovat myös oma kokemuksensa, niistä kuva liitteenä.<br /><br /><br />Oman osuuteni lopuksi haluan lähettää erittäin lämpimät kiitokseni teille kaikiille jotka ovat kauttani antaneet tukensa yhteiseen avustuspottiimme. Summa on ylittänyt jo 15.000 €.<br /><br />KIITOS - TANDE BAD<br /><br />Koska olen nyt paikanpäällä nähnyt mitä kaikkea avustuksilla on saatu jo aikaiseksi ja mitä kaikkea on vielä tehtävänä haluankin <span style="font-weight:bold;">haastaa kaikki teidät; ystävät, sukulaiset, asiakkaat, yhteistyökumppanit ja myös kaikki L&T:set mukaan keräykseemme. Laittakaa viesti kulkemaan, pienelläkin lahjoituksella saa paljon täällä aikaiseksi!</span><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc1z6rhgPI/AAAAAAAAAFU/teQAZDYeZCU/s1600-h/tanssivat_rainuoret.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc1z6rhgPI/AAAAAAAAAFU/teQAZDYeZCU/s200/tanssivat_rainuoret.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262233855647121650" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc1DBZ_i_I/AAAAAAAAAFM/fcfB9TIX1iw/s1600-h/kapuatoimisto.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQc1DBZ_i_I/AAAAAAAAAFM/fcfB9TIX1iw/s200/kapuatoimisto.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262233015639051250" /></a>Koska matkapuhelimeni ei täällä toiminutkaan ja en ole saanut toimitettua lupaamiani viestejä, tiedoksi kaikille, että voin hyvin ja kaikki on mennyt paremmin kuin osasin uskoa. Erityiskiitokset tässä yhteydessä ”huoltotiimilleni”, joka edesauttoi viimehetken ongelmien hoidoissa; työterveyshoitaja Senjalle, tohtori Markulle ja fysioterapeutti Mikalle.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhwSpFcg1I/AAAAAAAAAGE/CcQvIJkixqI/s1600-h/Iltaeleganssia.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhwSpFcg1I/AAAAAAAAAGE/CcQvIJkixqI/s200/Iltaeleganssia.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262579630151074642" /></a>Aurinko laskee ja ilma viilenee joten alkaa taas hetki jolloin kaivamme kasseistamme kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päällemme ja yritämme pysyä lämpiminä.<br /> <br />Terveisin Päivi<br /><br />-------<br /><br />28.10.2008 Ann-Cristine<br /><br />Vi besteg Nangkar tchang, 5115m idag, stigning ca 750m.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhvzAYEQmI/AAAAAAAAAF8/yA4BJ1XmyQo/s1600-h/5115m.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQhvzAYEQmI/AAAAAAAAAF8/yA4BJ1XmyQo/s200/5115m.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5262579086647378530" /></a>Igår beslöt vi att i stället för att gå till Chukung idag, går vi upp på Nangkar tchang som ligger precis ovanför byn Dingboche. Genast efter morgonmålet startade vi uppför den branta sluttningen. Vi tänkte gå bara så långt som det känns bra, eftersom vi redan befinner oss på över 4000m:s höjd och berget är över 5000m.<br /><br />Vi vandrade i långsam takt, först via ett par stupor, sedan blev stigen ännu brantare och takten om möjligt ännu lite långsammare. Några korta pauser höll vi för att dricka, äta litet och beundra den fantastiska utsikten. Då vi startade hade jag inga planer på att gå ända upp, berget var så brant och såg så högt ut. Mitt mål var egentligen att få se Island Peak åtminstone en gång ifall det går så att jag av någon anledning inte kommer så långt nästa vecka.<br /><br />Vi strävade på och så småningom konstaterade vi att vi var högre upp än Europas högsta topp (Mont Blanc, 4807m), sedan blev målet att komma över 5000m. I det skedet var det inte långt kvar till toppen, så vi fortsatte. Den sista biten var ganska stenig och lite svårforcerad, men det gick bra andå. I ungefär tre timmar gick vi för att nå toppen.<br /><br />Väl uppe firade vi med fotografering. Utsikten var magnifik, i alla riktningar syntes vita bergstoppar mot den klarblåa himlen, några sjöar lyste smaragdgröna i det annars ganska karga och bergiga landskapet. Snart kom molnen och skymde utsikten och det blev kyligt i blåsten, så vi begav oss tillbaka nedför sluttningen. <br />Neråt kom vi på lite drygt en timme, dammet yrde då vi var många som hade bråttom tillbaka. Den branta nedförbacken kändes i benen då vi kom tillbaka till lodgen där vi bor.<br /><br />Vi var nöjda med dagen och den gav igen en starkare tro på att vi skall klara av att bestiga Island Peak nästa vecka!<br /><br />Många hälsningar till alla där hemma, vi läser med glädje de mail vi fått av släkt och vänner, ni kan nå oss på retkikunta@kapua.fi.<br /><br />Atti<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-4171578701788896982?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-50261056567428547952008-10-27T13:50:00.000+02:002008-10-27T13:52:11.995+02:00Reitti: Pangpoche ( 3990m ) - Dingpoche ( 4350m )<br /><br />Namaste!<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQWrWJTgp0I/AAAAAAAAAE0/6GgV--mlV4A/s1600-h/IMGPLama.jpg"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQWrWJTgp0I/AAAAAAAAAE0/6GgV--mlV4A/s200/IMGPLama.jpg" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261800136595515202" /></a>Hyvin nukutun yön jälkeen aamu aukesi pilvisenä ja tuulisena. Perinteisen nepalilaisen aamiaisen jälkeen lähdettiin Pangbochen luostariin tapaamaan Lama Desheä. Aamun tiibetin kielinen ja muiden kielten sekamelskainen rukoushetki oli vaikuttava, kun Lama Deshe siunasi meidät matkaan, ajatuksella, että ”kaikilla menee hyvin ja pääsette tavoitteeseenne”. Mukaamme saimme kortin, jossa oli kertomus ”äiti” Everestistä Laman signeeraamassa kirjekuoressa ja kaulaan Lama Deshe solmi nauhan tuomaan onnea Imja Tsen kapuamiselle...<br /><br />Pangbochesta lähdettyämme maisema muuttuu karummaksi. Puusto on pensasmaista ja polut kulkevat enempi niityillä, vaikka perinteisiä polkujakin on. Kapuaminen ei silti helpotu edellisten päivien hyvästä akklimatisoitumisesta huolimatta, korkeus tekee menon yhä vaativammaksi. Ylämäessä pulssi nousee ja hengitys muuttuu huohottavaksi, silti kapuamien etenee. Dingbocheen saavuttuamme moni valitti päänsärkyä, liekö liian vähäisen juomisen, vai onko kysymyksessä ns. 4300m:n päänsärkysyndrooma, joka on tavallinen tälle korkeudelle tulolle...<br /><br />Monesti kapuamisen lomassa olen miettinyt retken mielekkyyttä, mutta ihmisten ystävällisyys, hymyt, namastet ja monet päivän elämykset ja kokemukset jättävät unohtumattoman jäljen sydämeen... Tämä on mielekästä!<br /><br />Danjapad<br /><br />Ari<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5026105656742854795?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-8269276268537801732008-10-26T17:05:00.001+02:002008-10-26T18:27:59.318+02:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQSZJ71HXeI/AAAAAAAAAEU/vYO7FupnOXc/s1600-h/Tengbochen++pakkasaamu.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQSZJ71HXeI/AAAAAAAAAEU/vYO7FupnOXc/s200/Tengbochen++pakkasaamu.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261498660633927138" /></a> Aamumme Tengbochen Tashi Delek Lodgessa valkeni melko kalseana. Oli ollut vaelluksemme ensimmäinen pakkasyö ja makuutiloissamme lämpömittari näytti pyöreää 0 astetta. Mutta makuukamareidenn ikkunoista avautuvaa maisemaa ei voinut moittia: Amadablam, Lhotse, Nuptse ja Mount Everest loistivat siellä aamuauringossa kuin jalokivet.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQSZsmAcn2I/AAAAAAAAAEc/d1SbNh0yWmA/s1600-h/Munkkien+aamuseremonia.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQSZsmAcn2I/AAAAAAAAAEc/d1SbNh0yWmA/s200/Munkkien+aamuseremonia.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261499256071298914" /></a>Tengbochen kylän maisemaa hallitsee Khumbun laakson suurin buddhalaisluostari, jonka aamuseremonioihin myös matkailijoilla on mahdollisuus osallistua. Niinpä osa Kapua-retkikunnasta suuntasi aamupakkasessa klo 6.30 alkavaan tilaisuuteen. Luostarin kappeli oli buddhalaiseen tapaan runsaasti ja värikkäästi koristeltu ja salia hallitsi 4 metriä korkea Buddhan patsas. Luostarin yhteensä 35 munkista tilaisuuteen osallistui 5 munkkia, jotka kuorossa monotonisella nuotilla lukivat pyhiä tekstejä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQSaO4Z9HaI/AAAAAAAAAEk/5w1IHTlkgKM/s1600-h/Lepotauko.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQSaO4Z9HaI/AAAAAAAAAEk/5w1IHTlkgKM/s200/Lepotauko.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261499845125676450" /></a>Kymmenen tienoilla lähdimme Tengbochesta eteenpäin. Polku kulki ensin alas jokivarteen rhododendron-metsikön läpi. Saatoimme vain kuvitella kuinka upea reitti on keväällä, kun pensaat – vai pitäisikö sanoa – puut ovat täydessä kukassa. Imja Khola -joen ylitettyämme polku alkoi jälleen nousta joen toisella puolella vuoren rinnettä ylöspäin koskien pauhatessa syvällä alapuolellamme. Laakson toisella puolella kokoava kuvauksellinen Amadablam, suomennettuna Äidin Korurasia, vangitsi katseemme vähän väliä. Kohta puolen päivän jälkeen saavuimme jo Pangbocheen, jossa vietämme seuraavan yön. Päivän taipaleella laskua kertyi 208 m ja nousua 340 m, joten olemme nyt karvaa vaille 4000 metrissä. Iltapäivä kului leppoisasti kylään tutustuen. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQSacywabqI/AAAAAAAAAEs/JwJA0qwkHiQ/s1600-h/Pangboche.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQSacywabqI/AAAAAAAAAEs/JwJA0qwkHiQ/s200/Pangboche.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261500084127428258" /></a>Pia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-826927626853780173?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-91138043101361684662008-10-26T08:30:00.000+02:002008-10-26T11:35:29.791+02:00Namche Bazar – Tengboche <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ2CLWx-mI/AAAAAAAAADk/KRTwu_MZViE/s1600-h/polulla.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ2CLWx-mI/AAAAAAAAADk/KRTwu_MZViE/s200/polulla.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261389675711560290" /></a>Mukavan aamiaisen jälkeen lähdimme kohti seuraavaa trekkikohdettamme Tengbochea. Ostosten tekeminen ja postikorttien lähettäminen toimi hyvin Namchesta ja muutenkin kylä jäi mieleen värikkäänä ja eloisana. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ5K8HGBwI/AAAAAAAAAEE/wBfK10CdXTY/s1600-h/riippusilta.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ5K8HGBwI/AAAAAAAAAEE/wBfK10CdXTY/s200/riippusilta.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261393124772939522" /></a>Samuli oli alustanut meitä päivän noususta ja se piti paikkansa! Nousua oli n. 800m ja jos kaikki nousut lasketaan, arvioisin että nousua tuli parin kilometrin verran. Kova päivä. <br /><br />Kaksosilla, Topi-Antilla ja Martalla oli eilen syntymäpäivä. 3-vuotta tuli täyteen ja isi on täällä kaukana. Hiukan oli haikea olo eilen kun ajattelin kuinka lapset iloitsevat siellä kaukana. No, isi on hengessä mukana ja lahjat tulee samalla lennolla kuin parrakas Kapuajakin.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ2ZDhaw1I/AAAAAAAAADs/GeTOVjcowys/s1600-h/jakit.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ2ZDhaw1I/AAAAAAAAADs/GeTOVjcowys/s200/jakit.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261390068745683794" /></a>Maisemat olivat tänään metsäisiä ja jyrkillä rinteillä tuli vastaan aika paljon kiipeilijäretkikunnille kuuluvia jakkeja. Kantajat olivat myös kovilla tänään mutta määränpäässä meitä jälleen odotti iloiset kantajat hymyt korvissa! Huomenna on kohtuullisen lyhyt päivä, ainoastaan n. 3 tuntia. <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ2zOXGU1I/AAAAAAAAAD0/7W8Cm8cPtHk/s1600-h/torvet.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ2zOXGU1I/AAAAAAAAAD0/7W8Cm8cPtHk/s200/torvet.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261390518331790162" /></a>Korkeus merenpinnasta on täällä Tengbochessa 3867m. Tengboche on Khumbun laakson kulttuurinen ja uskonnollinen keskus. Täällä sijaitsee luostari jossa asustelee joitakin kymmeniä munkkeja, joskin paikka on ollut aiemmin <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ4o8EkEVI/AAAAAAAAAD8/8SOb9RLWQCw/s1600-h/munkit.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ4o8EkEVI/AAAAAAAAAD8/8SOb9RLWQCw/s200/munkit.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261392540646773074" /></a>satojen munkkien asuinpaikka. <br />Heti saavuttuamme saimmekin nähdä munkkien suorittaman seremonian, jossa poltettiin pahat henget ja huonot asiat taivaan tuuliin. Vaikuttava esitys ja toivottavasti henget ovat meille suosiollisia, ainakin samaan tapaan kuin tähän asti. <br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ5pC0AqeI/AAAAAAAAAEM/mrr83597rDg/s1600-h/Lounastauko.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQQ5pC0AqeI/AAAAAAAAAEM/mrr83597rDg/s200/Lounastauko.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5261393641968019938" /></a> <br />Kapuamisterveisin Janne Autere<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-9113804310136168466?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-85289240051886533622008-10-24T20:56:00.000+03:002008-10-24T22:00:24.993+03:0024.10. edelleen Namche Bazaar<br /><br />Tänä aamuna saimme nukkua pidempään, koska meillä oli lepo- eli aklimatisoitumispäivä eilisen nopean nousun jälkeen. Aamulla tutkimme sykkeet, saturaatiot ja laktaatit, kyselimme oireet jne. Kaikki voivat hyvin, mutta joillakin oli yksi tai kaksi lievää oiretta korkeudesta johtuen. Pulssit olivat nousseet ja happisaturaatiot hieman laskeneet, mikä on aivan normaalia. Itsellänikin oli viime yönä jokin hengitysongelma, joka valvotti. Sain unen vasta, kun tuin itseni puoli-istuvaan asentoon. Kyseessä oli aivan normaali korkeudesta johtuva oireilu ja aamulla olin täysin kunnosssa ja kaikki arvoni olivat normaalit.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIaqQ5dsrI/AAAAAAAAADU/06V6UimphaY/s1600-h/IMG_0522.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIaqQ5dsrI/AAAAAAAAADU/06V6UimphaY/s200/IMG_0522.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260796628114977458" /></a>Lepopäivää melkein kaikki halusivat viettää nousemalla noin kahden tunnin matkan ja yli 400 metriä korkeammalle Everest View Hotellille, jonka näköalat nimikin kertoo. Askeleet olivat lyhyet ja hitaat, kun pikku hiljaa nousimme rinnettä. Aurinko kiipesi korkeammalle ja alkoi lämmittää kylmän yön (+ 7 astetta sisällä) jälkeen. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIbJ5k059I/AAAAAAAAADc/DiE4-vIGyPk/s1600-h/IMG_0483.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 150px; height: 200px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIbJ5k059I/AAAAAAAAADc/DiE4-vIGyPk/s200/IMG_0483.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260797171610216402" /></a>Taivas oli kirkkaan sininen ja lähes pilvetön, vuoret kylpivät auringossa ympärillämme. Vihdoin kulman takaa se avautui; unelmieni näkymä: Mount Everest, Lhotse, Ama Dablam, kaikki siinä, todellisina silmieni edessä! Mikään ei estänyt minua puhkeamasta itkuun liikutuksesta! (Sama juttu, kun näin lapset koulun pihalla, mennessämme kouluvierailulle muutama päivä sitten). Jatkoimme matkaa hotellille, jossa söimme lounaan terassilla sama maisema silmiemme edessä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIZh0Jw9fI/AAAAAAAAADE/UwgW2nbkNqk/s1600-h/IMG_0556.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIZh0Jw9fI/AAAAAAAAADE/UwgW2nbkNqk/s200/IMG_0556.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260795383448139250" /></a><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIaIRoN5WI/AAAAAAAAADM/-0yYZe5t2z0/s1600-h/IMG_0502.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIaIRoN5WI/AAAAAAAAADM/-0yYZe5t2z0/s200/IMG_0502.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260796044195521890" /></a>Paluumatkalla alas kiersimme Khumjung kylän kautta, jossa kuljimme sir Edmund Hilaryn lahjoittaman koulun pihan läpi ja näimme hänen patsaansa koulun pihalla myös. Viereisessä kylässä on hänen lahjoittamansa sairaala. Koululaisia emme valitettavasti tavanneet, koska perjantain lyhyt koulupäivä oli jo ohi.<br /><br />Lopuksi laskeuduimme jyrkkää polkua takaisin Namcheen edellämme keveästi liikkuva oppaanamme toiminut kantajamme, joka lauloi koko ajan kaunista mollivoittoista laulua.<br /><br />Ps. Sonera ei toimi täällä, ainoastaan Elisa, huomisesta lähtien ei sekään.<br /><br />Riitta<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8528924005188653362?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-92203191654071737662008-10-24T20:44:00.000+03:002008-10-24T21:47:26.589+03:00Morjens tälläkertaa Namze Bazarista.<br /><br />No aamu alkoi taas aikaisella herätyksellä, aamiaisella ja perinteisellä aamuhärdellillä, jonka jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin taas matkaan.<br /><br />Sää oli hieman kylmä mutta auringon noustua korkeammalle asia muuttui nopeasti. Heti Phakdingin jälkeen kohtasimme pienoista ruuhkaa joka kuitenkin hieman väheni iltapäivää kohti. Heti alkumatkasta näimme myös paikallisen rakennustyömaan, jossa oli karmit paikoillaan mutta seinäkivien tasaiseksi nakuttaminen oli hieman vaiheessa.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIXhNTXWUI/AAAAAAAAAC0/x60t8opH6gM/s1600-h/P1020872.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIXhNTXWUI/AAAAAAAAAC0/x60t8opH6gM/s200/P1020872.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260793173996165442" /></a> Matka jatkui hienoissa maisemissa lumihuippujen vilahdellessa vuorten takaa ja joen pauhatessa vieressä tai alla ylittäessämme pitkiä riippusiltoja. Lounas napaan jonka jälkeen kohti Namche Bazaariin johtavaa nousua. Riippusiltoja, pitkiä portaita ja sitten vasta se varsinainen nousu. 3000 metriä rikki ja ensimmäiset näkymät Everestille ja Lhotselle. Tosin pieni pilkahdus mutta näkymä siltikin. Enää 300 metriä Namcheen ja päivän trekkiosuus ohi.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIX-3MLubI/AAAAAAAAAC8/7m9_7hblHC4/s1600-h/P1020880.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQIX-3MLubI/AAAAAAAAAC8/7m9_7hblHC4/s200/P1020880.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260793683456539058" /></a><br />Melkein. Heti kun saimme tavarat lähdimme toveri Veikkolaisen kanssa tutustumiskierrokselle kylään. Kiipesimme ylös, hieman seikkailua siellä, tulimme alas jonka jälkeen takaisin ylös ja alas. Ilman ohuus näkyy hyvin portaita kävellessä hengästymisenä ja pulssin nousuna todella helposti. Syömään.<br /><br />Ja taas seikkailemaan. Tutustuimme hieman paikalliseen kauppakatuun ja selvisi myöhemmin illalla että hintojen nousu on ollut hurjaa parissa kuukaudessa täällä. Pullollinen vettä maksoi vielä pari kuukautta sitten alle 50 rupiaa ja nyt se maksaa jo 100 rupiaa per pullo. Joten turismi on muuttanut tätäkin kylää jonkun verran ja rakentaminen jatkuu koko ajan. <br /><br />Ja nyt nukkumaan mennessä ilman ohuuden huomaa kun itsestään täyttyvä makuupussi ei täyty. <br /><br />Ryhmän jäsenillä ei mitään suurempia oireita vaikka nousua tuli aika reilusti yhdelle päivälle.<br /><br />Mutta loppuun on pakko vielä tokaista. <br /><br />Täällä Teppo Laurio, Nepal.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-9220319165407173766?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-60684275305770713642008-10-23T19:44:00.000+03:002008-10-23T19:46:54.036+03:00Tervehdys Phakdingista!<br /><br />Eilinen ilta ja yö olivat hyvin stressaavia. Kilorajat kiusasivat jokaista. Vain 15 kg kantajille osoittautui monelle ylivoimaiseksi säätämisestä ja viilamisesta huolimatta. Aamulla herätys oli viideltä, aamupala puoli kuusi, jonka jälkeen vielä nopeasti kaikki ”ylimääräinen” pois laukuista Samulin punnittua laukut. Kilorajat kuitenkin paukkuivat, ja se tiesi ylimääräisten kantajien palkkaamista. Matkaan kuitenkin päästiin ja jätimme meluisan ja kaaosmaisen kaupungin taaksemme eli varsinainen trekki alkoi!<br /><br />Aikataulu muuttui vähän sovitusta, kun emme päässeetkään aamulennolle vaan lensimme Luklaan 9.30. Jännitti aivan tolkuttomasti! Mutta aivan turhaan. Lento ja laskeutuminen sujuivat hienosti ja maisemat olivat upeat! Kentällä nautimme pienen välipalan kun kantajia palkattiin. Keli oli aivan upea, niin kirkas ja raikas. Aika paljon muitakin ryhmiä oli liikkeellä ja tie Luklasta Namcheen onkin vilkas. Zoskioskaravaaneja tuli vastaan ja ohi eli lehmän ja jakin risteys kuljetti suuria kuormia kantajien ja trekkaajien välissä. Kantajien kuormamäärästä tuli myös otettua muutamia kuvia, niin uskomattoman määrän tavaraa he jaksavat kuljettaa selässään. <br /><br />Meidän päivämatka oli tänään helppo, sillä suurin osa tiestä kulki alamäkeen. Paitsi täytyy mainita, että kun tulimme koneesta ulos, kentällä on rappuset ylös. Ohuempi ilmanala vaikutti heti, puuskutusta tuntui ja kuului. Muutamat ylämäet otimme hyvin hitaasti. Muutenkin kävelimme tosi verkkaisesti maisemia ihaillen. Ei se päämäärä vaan matkanteko. Kuvia tuli otettua tosi paljon, koitamme saada niitä nyt koneelle. Ei näitä maisemia oikein voi kuvata, niin uskomatonta on kävellä mutkittelevaa polkua välillä ylhäällä, välillä alempana jokilaaksossa ja kylien läpi jyrkkien vihreiden rinteiden noustessa ympärillä lumisten huippujen näkyessä taustalla.<br /> <br />Saavuimme majapaikkaan viiden kieppeillä ja nyt menossa on päiväkirjojen päivitys ja pojat pelaavat pokeria pavuilla. Kaikilla on vähän kylmä, kaikki kalsarit ja aluspaidat on jo kaivettu esille. Aamupäivällä oli todella lämmin, mutta iltaa kohden alkoi viiletä. Kaihoten siis mietimme mitä kaikkea ihanaa lämmintä jouduimme jättämään pois kyydistä. Onneksi olemme ihastuneet nepalilaiseen makeaan sitruunateehen, sitä kuuluu kannu kaupalla. <br /><br />Saimme yhteyden radio X3M:iin illalla, Atti välitti täältä kuulumisia lehmähaasta kiven päällä seisten. Valitettavasti akku loppui, mutta joitain kuulumisia saattaa tulla huomenaamulla. <br /><br />Huomenna raskas päivä Namcheen.<br /><br />Tätä merkintää emme saaneet eilen lähtemään koska yhteydet eivät pelannut.<br /><br />Terveisin,<br /><br />Tanja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-6068427530577071364?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-50144657464609025052008-10-21T20:19:00.000+03:002008-10-21T20:21:22.916+03:00Tämä päivä alkoi TUKI:n majoituskohteessa jälleen papu- ja kananmuna-aterialla tosi upeissa maisemissa.<br /><br />Näinä päivinä olemme oppineet, että Nepalissa mitataan sekä matkaa että aikaa tunneissa, minuuttiaikataulua ei tunneta ja siitä johtuen jouiduimme valitettavasti perumaan suunnitellun vierailun toiseen avustuskohdekouluun. Se oli meille ja odottaville lapsille tosi ikävää, mutta koska aika kuitenkin on rajoitettu, jouduimme näin toimimaan.<br /><br />Palasimme Katmanduun bussilla. Matkaan meni nyt noin 4,5 tuntia. Sen jälkeen lähdimme hankkimaan viimeisiä tarvittavia varusteita Katmandun kakofoniseen ja kaoottiseen keskustaan Thameliin. Usean tunnin etsinnän jälkeen saimme tarvittavat varusteet kasaan ja palasimme jo pimeyden laskettua hotelliin. Paluumatkalla menivät sähkot meidän kaupunginosasta, joten pakkaukset trekkausta varten jouduimme tekemään kynttilän valossa.<br /><br />Useimmille tuottaa ongelmia saada kaikki varusteet mahtumaan 15 kiloon. Tämä on se määrä mitä voimme kantajille laittaa kannettavaksi. Yksi kantaja kantaa kahden henkilön tavarat, siis 30 kg!!!!!<br /><br />Aamulla lähdemme matkaan noin kuuden maissa ja yhdeksän aikoihin olemme jo trekkauksemme alussa.<br /><br />P.s. kadonnut laukkukin on saapunut perille.<br /><br />Tuula<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5014465746460902505?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-72655322968440091842008-10-20T19:18:00.000+03:002008-10-23T20:18:19.238+03:00Aamulla herätys oli jo klo 5.30, joten aamu-unisimmat meistä taisivat olla vielä puolinukuksissa aamupalalle tullessa. Yökin oli ollut pojilla mielenkiintoinen, sillä huoneessa heitä viihdytti kämmenen kokoinen hämähäkki ja pingispallon kokoinen koppakuoriainen.<br /><br />Aamupala oli paikallinen ja meille hieman "eksoottinen": ruskeita papuja ja sen kanssa keitetty kananmuna sekä teetä tai kahvia juotavaksi. <br /><br />Lähdimme alas serpentiinitietä aamuauringon noustessa ja näimmekin upeat maisemat jotka illalla pimeyden takia jäivät näkemättä. Bussimatka kesti vajaan tunnin jonka jälkeen aloitimme nousun jyrkkää rinnettä pitkin kohti tutustumiskohdettamme, paikallista koulua. Menomatka kesti 2,5 tuntia, nousua oli yli 600 metriä. Polku polveili läpi vuorenrinteillä olevien viljelysten, nousten ylemmäs ja ylemmäs. Auringon noustessa lämpötila kohosi ja hiki nousi jo jokaisen otsalle, sen verran vaativa polkumme oli. Maisemat olivat aivan fantastiset ylhäällä. <br /><br />Vajaa kilometri ennen saapumistamme perille meitä oli vastassa paikallinen "alppitorven" soittaja, joka johdatti meidät perille. Samalla hän soitollaan ilmoitti koululle meidän tulostamme.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCsmmmQBZI/AAAAAAAAABs/rycJfYV_B4s/s1600-h/IMG_0209.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCsmmmQBZI/AAAAAAAAABs/rycJfYV_B4s/s200/IMG_0209.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260394143964726674" /></a> Saavuttuamme perille koulun piha-alue avautui eteemme, pihalla olevat lapset olivat järjestäytyneet jonoihin pienimmistä isompaan kauniisssa sinisissä koulupuvuissaan. Meidät nähtyään he alkoivat taputtamaan ja tunnelma oli niin sanoinkuvaamaton, että jokaiselle meistä tuli tippa silmään, ja me kirjoittajat voimme kertoa, että itkimme, niin tunteikas hetki oli. <br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCtDnZYGtI/AAAAAAAAAB0/sjJNETNsGaY/s1600-h/IMG_0239.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCtDnZYGtI/AAAAAAAAAB0/sjJNETNsGaY/s200/IMG_0239.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260394642395372242" /></a>Koulu oli paikallinen ala-aste, jossa oppilaat olivat n. 4-12 vuotiaita. Oppilaita oli 126, luokkia 5. Koulupäivät ovat klo 10-16. Luokkahuoneissa ei ole ikkunalaseja eikä pienempien luokissa ollut pulpetteja, vaan he istuivat lattialla.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCwnD1QfkI/AAAAAAAAACc/yR9-6G4XQ5w/s1600-h/IMGP3841.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://3.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCwnD1QfkI/AAAAAAAAACc/yR9-6G4XQ5w/s200/IMGP3841.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260398549858811458" /></a><br />Nepalissa lapset eivät saa koulussa ruokaa, vaan he tuovat eväät mukanaan tai käyvät lounastauolla kotona syömässä.<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCxEBbeJ6I/AAAAAAAAACk/lwx_tJOVVdY/s1600-h/IMGP3975.JPG"><img style="float:right; margin:0 0 10px 10px;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://1.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCxEBbeJ6I/AAAAAAAAACk/lwx_tJOVVdY/s200/IMGP3975.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260399047429990306" /></a><br />Alue, jolta lapset tulevat kouluun on aika laaja, joten pisimmillään koulumatka saattaaa kestää kävellen tunnin/suunta. Koulumatka kuljetaan vuoristopolkuja pitkin ja jalkineina lapsilla on tyypillisesti varvastossut.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCuMwdS7aI/AAAAAAAAACE/3jhYJIb7A74/s1600-h/IMGP3866.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://4.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCuMwdS7aI/AAAAAAAAACE/3jhYJIb7A74/s200/IMGP3866.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260395898958179746" /></a> Koulu oli suunnitellut hienoa ohjelmaa, aluksi lapset lauloivat meille innolla ja kuuluvalla äänellä, niin pienet kuin isommatkin. Sitten meille esitettiin musiikki- ja tanssiesityksiä. <br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCvZj0tzqI/AAAAAAAAACM/xQDtzvIKKKg/s1600-h/IMG_0268.JPG"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 150px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCvZj0tzqI/AAAAAAAAACM/xQDtzvIKKKg/s200/IMG_0268.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260397218416676514" /></a> Veimme lahjaksi leikkivälineitä, jalkapalloja, hyppynaruja yms. Järjestimme myös Suomi-Nepal jalkapallomaaottelun jonka päättyi 3-2 Suomen tappioksi.<br /><br />Paluumatkalle lähdimme tyytyväisenä näkemäämme. Näimme mihin avustusvarat kohdistuvat ja mitä konkreettista niillä on saatu aikaiseksi. Saimme erittäin hyvän kuvan opettajien sitoutuneisuudesta ja tavasta käsitellä lapsia. <a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCv5tJRooI/AAAAAAAAACU/_sl61tkBhNg/s1600-h/IMGP3991.JPG"><img style="display:block; margin:0px auto 10px; text-align:center;cursor:pointer; cursor:hand;width: 200px; height: 133px;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SQCv5tJRooI/AAAAAAAAACU/_sl61tkBhNg/s200/IMGP3991.JPG" border="0" alt=""id="BLOGGER_PHOTO_ID_5260397770674643586" /></a> Paluumatka sujui huomattavasti helpommin alamäkeen ja perillä TUKI:n tukikohdassa olimme noin kuuden maissa.<br /><br />Sindhupalchowk hiljenee.<br /><br />Hyvää yöta t. Päivi ja Marja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-7265532296844009184?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-53156048235800607042008-10-19T20:03:00.000+03:002008-10-19T20:11:58.888+03:00Kaksi päivää takana ja kaikki hyvin!<br /><br />Hyvin nukutun yön jälkeen Atti, Janne ja K-P kävivät uimassa ja sen jälkeen koko porukka söi maittavan aamupalan kattokruunujen alla.<br /><br />Aamupäivällä suuntasimme kohti Katmandun hämyisiä takakujia täydetämään varusteita. Siellä majailivat mm. katuparturi ja suutari, törmäsimme myös kiinnostavaan kirjakauppaan josta löytyi runsaasti vuoristokirjoja, karttoja ja paikallisia postikortteja. Hankimme pari karttaa Island Peakilta aivan vain siltä varalta että sattuisimme eksymään sherpoista.<br /><br />Päivän aikana opimme että sekä ruokailuun että siirtymisiin täytyy Nepalissa varata runsaasti aikaa ja pitkiä hermoja.<br /><br />Iltapäivällä aloitimme siirtymisen Sindhupalchowkiin. Aluksi saimme kokea Kathmandun erittäin vilkkaan liikenteen, ensimmäisen pysähtymisen aikana (monien joukosta) hankimme riittävästi vettä ja ihmeteltiin paikallisten rusinoitten kuivattamista jalkakäytävallä, kärpästen seassa! Kahvitauon pidimme Tibetiin vievän Friendship -highwayn tienposkessa, suosien lähituotettua luomukahvia. <br /><br />Linja-auto korjattiin matkan aikana n. 20 min välein, jolloin matka-aika venyi huomattavasti (kolmesta tunnista lähes kuuteen tuntiin). Loppuhuipennus oli serpentiinitien tukkiva kuorma-auton rengasrikko. Pimeyden jo laskeuduttua saavuimme Tukin (Nepaliksi sana tarkoittaa öljylamppua) toimipisteeseen missä yövymme.<br /><br />Täällä valmistaudutaan huomisen kouluvierailuun.<br /><br />Hyvää yötä Sindhupalchowkista!<br /><br />Atti ja Mia<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5315604823580060704?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-27630881092049707192008-10-18T20:39:00.000+03:002008-10-18T20:42:46.075+03:00Retkikuntamme ensimmäinen etappi Delhi osoittautui juuri niin murheelliseksi kuin aavistaa saattoi. Matkanjohtajamme Tuulan 20+kg retkisäkki ei löytänyt tietään perille. Tästä on tietenkin melko turha syyttää Delhiä tai intialaisia ylipäätään mutta jotenkin se sopi siihen ilmapiiriin mikä kaupungissa vallitsee. Onneksi matkamme jatkui pois Delhistä vain lyhyen yön jälkeen suuntana sadunhohtoinen Katmandu.<br /><br />Ehdimme kuitenkin lyhyen Intian visiitin aikana hankkia valtaisan kokemuksen henkilö- ja passitietojen täyttämisestä mitä erinäisimpiin lomakkeisiin. Saapuessamme seuraavana aamupäivänä Nepaliin huomasimme tämän harjoituksen tulleen tarpeeseen. Noin 24 tunnin ja 13 passinumeron päässä Helsingistä saimme vihdoin keuhkoihimme Himalajan esivuoristoilmaa. MJ-Tuula tutustui Katmandun lomake- ja virkailijakuvioihin tunnin ja kymmenen huoneen verran mutta palasi hymyssä suin saatuaan lupauksen laukun toimittamisesta hotellillemme lähipäivinä. Nähtäväksi jää hyytykö tuo hymy vai oliko lupauksella katetta..<br /><br />Katmandun kentällä retkikuntaamme liittyi myös vuoristo-opas Samuli Mansikka ja näin ollen iloisen retkikuntamme rosteri sisältää 16 suomalaista kapuajaa. Myöhemmin meihin liittyy noin 10 sherpaa, joista osa toimii kantajina, osa kiipeävinä sherpoina ja osa keittiöhenkilökuntana. Vielä ennen huomista Sindhupalchowkin avustuskohdevierailuja ja muita uskomattomia seikkailuja ehdimme tutustumaan Katmandun keskustan Thumalin-alueeseen, jossa hyväntuuliset nepalilaiset tyrkyttivät meille tuotteitaan intohimolla, jota voisi kenties verrata suomalaisen miehen ravintolailtakäyttätymiseen. Tuhdin nepalilaisen illallisen jälkeen reissumiehen silmäluomet haaveilivat jo unten maille, eli lyhyt raportti koti-Suomeen, suihku ja zzz.<br /><br />Esivuoristoterveisin,<br /><br />Ville, PC0595579<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-2763088109204970719?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-89499760788603434952008-10-17T20:05:00.000+03:002008-10-17T20:38:22.823+03:00<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SPjNKLyHnkI/AAAAAAAAABQ/JNRIuiamrns/s1600-h/lahto.jpg"><img style="margin: 0pt 0pt 10px 10px; float: right; cursor: pointer;" src="http://2.bp.blogspot.com/_27PaaiidgFY/SPjNKLyHnkI/AAAAAAAAABQ/JNRIuiamrns/s200/lahto.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5258178139800444482" border="0" /></a>Kapuajat lähtivät tänään iltapäivällä salamavalojen välkkyessä kohti Nepalia. Helsinki-Vantaan lentokentällä järjestettyyn lähtötilaisuuteen oli saapunut niin lehdistön kuin televisionkin edustajia. Uutisia KAPUA 08 ryhmän lähdöstä nähdään illalla ainakin FST:n ja Nelosen uutisissa.<br /><br />Kentällä tehtiin vielä viimeiset tekniikkatestaukset satelliittipuhelimella ja sitten kaikki oli valmista kauan odotettuun lähtöön. Matkaan Kapuajat lähtivät ilmeisen hyvillä mielin ja porukassa vallitsi hyvä tunnelma.<br /><br />Myöhään tänään illalla Kapuajat saapuvat Delhiin, josta matka jatkuu huomenna Katmanduun. Seuraavassa matkapäiväkirjamerkinnässä on siis luettavissa ryhmän matkakuulumisia suoraan Nepalista.<br /><br />Tsemppiä, Kapuajat!<br /><br />Kapuaryhmän puolesta Suvi, Kapua koordinaattori<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8949976078860343495?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-50794006666249053072008-10-16T20:27:00.000+03:002008-10-16T20:29:40.719+03:00Tervehdys kaikille!<br />Laukku ja reppu odottaa tossa vieressä. Sisällä sitä sun tätä, Aventuran listaa noudattaen. Laukku on 21 kg ja reppu n 7 kg. Vielä Sastan kuoripuku päälle ja kohta kentälle. Koneen lähtöön on aikaa 1,5 tuntia. Nokka kohti Helsinkiä. Suunnon mittarin sain 5 min sitten, katsotaan sitä myöhemmin.<br />Kentällä vielä odottaa yksi toimittaja kameran kanssa.<br />Huhheijaa!!!!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5079400666624905307?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Kari-Pekkahttp://www.blogger.com/profile/05512716320181920145noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-83289243006023474882008-10-14T23:47:00.000+03:002008-10-15T00:20:35.929+03:00Hur skall man få med allting då bagaget inte får väga mer än 20 kg? Paniken stiger då plagg efter plagg och sokrämer mm får ge vika... Skall jag klara mej på så lite i nästan fyra veckor? Då jag vandrade fem dagar i Saariselkä hade jag nästan 30kg på ryggen! Vi skall ju kunna anpassa oss till allt från +30 till -20 grader, sol, snö och vind och då vill man gärna ha minst en omgång ombyteskläder.<br />Det är skönt att höra att alla andra har samma problem... vi borde väl ha skickat iväg lite grejor per fraktflyg - men det är för sent nu!<br />Ändå skall det bli härligt bara man kommer iväg. Temperaturen i Katmandu kretsar kring +30 grader just nu, det blir en stor kontrast till vädret här hemma.<br /><br />Sällskapet på resan är ju det bästa tänkbara och det är roligt med många mål för resan. Skolbesöken kommer säkert att vara givande och jag hoppas vi får bra kontakt med barnen, så att även de får ut något av vårt besök. Island Peak verkar varannan dag ouppnåeligt, men varannan dag är jag övertygad att klart jag klarar det! Mäktiga landskap kommer vi i alla fall att få uppleva, även om man inte skulle klarar av att komma ända upp på toppen. Det skall bli intressant att följa med blodets syresättning och mjölksyrehalten, få se hur halterna korrelerar med huvudvärk och hur vi mår i övrigt (stort tack till alla som bidragit för att vi skall kunna göra mätningarna!). Jag hoppas att vi även får en god bild av livet i byarna längs vägen vi vandrar. Visserligen går vi längs ett livligt turiststråk så vi träffar säkert många andra vandrare, men någon inblick i ortsbefolkningens liv och leverne skall vi väl få.<br /><br />Ett stort tack vill jag sända till alla, både släkt och vänner, som ivrigt följt med förberedelserna inför resan, stött, backat och uppmuntrat mej i mina strävanden! Härligt att få så mycket lyckönskningar inför resan och att veta att alla här hemma följer med vår resedagbok. Tror nog att det blir intressant läsning de närmaste veckorna.<br /><br />I morgon blir det en tur till Oravais och villan, kameran blev tydligen där förra veckoslutet... resfebern gör en märkligt tankspridd (det har de flesta av oss råkat ut för redan!)...<br /><br />Atti<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8328924300602347488?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Attihttp://www.blogger.com/profile/09379483015589628535noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-350995630355971332008-10-14T22:00:00.000+03:002008-10-14T22:27:10.211+03:00Vaikein ja ihanin hetki on nyt aivan käsillä. Jännittää, hermostuttaa ja pelottaa, toisaalta odottaa niin intona, ettei nahoissaan pysy. Täällä on nyt reilun viikon verran käsitelty lasten kanssa asiaa ja kieltämättä vetää hiljaiseksi kun lapset kysyvät, että äiti miksi ihmeessä SUN täytyy sinne lähteä. Niiinpä. Tiesin, että lähtemisestä tulee vaikeaa ja tässä tapauksessa sitä saa mitä tilaa. Siinä kaikki selitykset tuntuivat varsin itsekkäiltä, ja sitähän ne ovatkin. Onneksi tässä on hyväntekeväisyyspuoli ja koulumaailma rupeaa olemaan Saanallekin tuttua. Tämä oli hyvä tilaisuus kertoa, ettei kaikilla ole niin hyvin asiat kuin meillä ja olemme menossa tutustumaan kouluihin, keränneet rahaa ym. Ja sitten seikkaillaan, sen he onneksi ymmärsivät. Löysin kirjastosta yhden matkapäiväkirjan vuodelta 1999 ja sen mustavalkokuvia poluista, aaseista, majapaikoista ja vuorista on selattu hyvin tarkkaan. Äiti nukkuu tuolla, kävelee tuolla ja riippusillat vasta aiheuttivatkin riemunkiljahduksia. Mekin halutaan!<br /><br />Melkein kaikki rupeaa olemaan valmista. Tätä on odotettu:) Jahka lähtemisestä selviän kasassa, kaikki muu, mitä se sitten tuokin tullessaan on plussaa. Ja sitä jälleennäkemisen riemua...<br /><br />Tanja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-35099563035597133?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-23316585096153581242008-10-09T09:40:00.000+03:002008-10-09T09:53:54.311+03:00Joku sanoi että syövät Nepalissa pottuja. Ja mulle kun ei potut aina kauhean hyvin maistu niin olen syönyt varastoon. Että on se kumma jos sieltä posket lommoilla tullaan takaisin; sen verran lujasti on popsittu pizzaa ja hampurilaisia. Ja onhan mullakin parempi mieli kun tiedän että kuudessa kilometrissä nälkiintynyt kroppa käyttää ravinnokseen sitä itseänsä, eli tässä tapauksessa pizzaa ja hampurilaisia!<br />Muutenkin olen korostanut aina retkeilijöille hyvän ruuan merkitystä. Vaelluksella ei ole mukavampaa kuin hyvä ruoka puhtaalta lautaselta itse itselleen ystävällisesti tarjoiltuna. "Jaha, herra on hyvä vaan!" Ja kesken ruokailun yllättää itsensä iloisesti kysellen että "No maistuuko ruoka näin pitkän vaelluspäivän päätteksi herralle?" Ja melkein aina vastaa että " Oikein paljon kiitoksia kysymästä sir, olette onnistuneet tässä ruokalajissa aivan loistavasti olosuhteet huomioon ottaen" , sataahan nyt kestovaipan kokoisia räntiä ja tuuleekin puuskissa sata metriä sekunnissa. Ja huomaa siinä itsensä kanssa jutustellessa että ruokahan jäähtyi jo epämiellyttävän kylmäksi. Mutta silti, vaikka väsynyt vaeltaja huomaakin juttelevansa itsensä kanssa, oli ruoka todella maukasta!<br />Epämiellyttävien tuntemusten torjuntajärjestelmässä ruuan osuus on etulinjassa. Ajatteleppas nyt: Toissa viikolla lähikaupasta ostettu reissumies kuoritakin taskusta kaivettuna makuupussissa juuri ennen nukkumaanmenoa. Pässinpökkimät villalapaset kädessä. Sillain että lapasten karvoihin tarttuu leivän murusia. Sitten kun homma on suoritettu voi niistä karvoista hampailla noukkia leivän muruja ja karvoja jää hampaiden väliin. Otsalampusta loppuu virta. Teltan seinän läpytyksestä kuulet että se on liian löysällä ja pakko olisi mennä kiristämään naruja. Ja just sait syötyä, onneksi on maha täynnä. Tule pois pussista, laita kuorihousut jalkaan, laita kengät jalkaan ja pipo päähän ja astu ulos. Astut pimeään ja kylmään ulkoilmaan teltan eteisestä ja humps: jalka uppoaa lumihankeen kuin saapas p*****n. Nyt on villahousutkin märät, kengän sisällä lunta ja käsivarsikin on kyynärpäätä myöten lumihangessa kun koetat taiteilla pystyssä. Kuitenkin, loppujen lopuksi vaeltaja on onnellinen kun vatsa on täynnä! Tervetuloa reissun jälkeen vaelluskurssille Rokualle!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-2331658509615358124?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Janne - Vuoripurohttp://www.blogger.com/profile/00135360642362093580noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-84649977171924601192008-10-08T18:08:00.000+03:002008-10-08T19:33:35.914+03:00<div>Helmikuussa Kapua-tapaaminen Helsingissä, kuntotesti ja karmea totuus: 3 vuoden takaisesta testistä kuntoni oli pudonnut erittäin hyvästä lähes välttävään. Mitäpä tehdä kun ei ollut mitään kuntoliikuntaharrastusta pohjalla jota tehostaisi. Hiihtoa, lumikenkiä, halonhakkuuta, lenkkeilyä, uintia. Hipaisu sitä ja sipaisu tätä, lopputuloksena kipeä polvi. Se aiheutui ilmeisesti rajusta uimisesta. Sittenpä se löytyi, kun kunto-ohjaajamme, <a href="http://4.bp.blogspot.com/_WaJ978xn7Io/SOzYX-MCl2I/AAAAAAAAIcg/RO00kQanqxM/s1600-h/Jousella_kp-1.JPG"></a>Marko, sanoi, että kävelkää, kävelkää ja kävelkää. N<a href="http://2.bp.blogspot.com/_WaJ978xn7Io/SOzgJhQlTBI/AAAAAAAAIc4/EWMqP0ib1wY/s1600-h/Varusteet.JPG"><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5254821319385893906" style="FLOAT: left; MARGIN: 0px 10px 10px 0px; CURSOR: hand" alt="" src="http://2.bp.blogspot.com/_WaJ978xn7Io/SOzgJhQlTBI/AAAAAAAAIc4/EWMqP0ib1wY/s200/Varusteet.JPG" border="0" /></a>iinpä otin kävelysauvat käteen ja repun selkääni suuntana läheinen hyätty laskettelurinne. Reppuun hiekkaa 12 kiloa ja menoksi. Vielä Digi-koira mukaan. Olipa hienoa, ei koske polveen, ei tarvitse hötkyillä, hiki tulee tulvien, syke nousee ja henki kulkee. Tuntiin ehti hyvin nousta 280 metriä eli neljä kertaa huipulle ja sen jälkeen viereiseen lampeen uimaan. Tätä on jatkunut toukokuusta välillä kesälomaa pitäen. Hyvin on mahtunut elämään muutakin kuin treenausta ja Digi-koiralla on elämänsä kovin kunto.<br /><div><div><div><div>Nyt ei enää tarvitse ajatella ehdinkö kuntoilemaan vai en, tehty mikä tehty ja sillä on pärjättävä. Tällä hetkellä enempi ajattelemisen aihetta antaa tuo varusteröykkiö yläkerran aulassa ja tyhjä kassi sen vieressä. Matkatoimistolta tuli liput, loppukiri lahjoitusten hankinnassa on kovassa vauhdissa. </div><div>Tänään piti hetkeksi pysähtyä ajattelemaan Ylen uutisoidessa Katmandu-Lukla reitin lento-onnettomuudesta.</div><br /><div></div><br /><div>Kaikesta huolimatta Kari-Pekka toivottaa kaikille aurinkoisia syyspäiviä!</div></div></div></div></div><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8464997717192460119?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Kari-Pekkahttp://www.blogger.com/profile/05512716320181920145noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-15985109337797283592008-09-30T20:58:00.000+03:002008-09-30T21:09:08.125+03:00Viime tapaamisessa Pyhällä minulla ilmeni jalkavaiva, jossa vasempaan sääreeni oli ilmaantunut ylimääräisiä "muhkuroita". Aluksi vaivaa hoidettiin penikkatautina ja käskettiin välttämään rasitusta.<br /><br />Vaivan jatkuttua pääsin näyttämään jalkaani erikoisurheilulääkärille, kirurgille, ortopedille etc, joka samaa pattia ihmetellen passitti minut röntgenkuvaukseen ja UÄ-tutkimukseen. Näitä aikoja kun yritin sovitella hieman täysinäisen kalenterini lomaan mahdollisimman nopealla aikataululla jottei aikaa menisi hukkaan, tunsin tuskan hien nousevan otsalleni.<br /><br />Reilu viikko sitten istuin jännittyneenä kuvien ja lausuntojen kanssa tohtorin vastaanotolla kuulemassa hoitosuunnitelmaa - joka hyvin lyhykäisyydessään oli karmaiseva - kuvien perusteella jalassa on marssimurtuma, ja tällä aikataululla, kun matkaan on enää 4 vkoa, lääkäri ei anna lupaa lähteä matkalle!<br /><br />Voitte uskoa että tunne oli sanoinkuvaamaton, en voinut uskoa todeksi mitä hän sanoi. Kyyneleet nousivat silmiini, ja olin aivan lamaantunut. Yritin saada kysyttyä, eikö mitään ole tehtävissä- mutta kuulemma ei. Yritin selittää meidän matkaohjelmaamme ja sitä että on mahdollisuus edetä omassa tahdissa, ja myös sitä että miten voi olla murtuma kun jalassa ei tunnu kipua!<br /><br />Ei auta maallikon selitykset, mutta pieni lisäselvitysmahdollisuus löytyi, sillä röntgenlääkäri oli lausuntoossa kirjannut, että murtumalöydös ei ollut aivan tarkka joten hän suositteli vielä mangneettikuvausta.<br /><br />Näin minä lähdin vastaanotolta pökerryksissä, lähete mangneettikuvaukseen kassissani. Matkalla Hesasta kotiin soitin myös Suville ja kerroin tilanteen.<br /><br />Ehdin myös sen viikon aikana kun odotin kuvaukseen pääsemistä, ja valvoa usean aamuyön tunnin, miettimään mitä tämä matkasta luopuminen merkitsisi. Tätä on odottanut niin kovin ja panostanut tähän; henkisesti, fyysisesti (todistetusti, saatu vammoja aikaiseksi :), taloudellisesti ja ennenkaikkea saanut tutustua kaikkiin Kapuajiin, ja tästä kaikesta jäisin paitsi. Mitä sanoisin kaikille tukijoille yms.<br /><br />Keskiviikkona kävin magneettikuvauksessa ja sain todella hyvää palvelua (ehkä papereissa lukeva kohta: lähtee Mount Everestille, herätti ylim. kiinnostusta). Ongelmakohdasta otettiin vielä viipalekuvat sillä röntgenlääkäri halusi varmistaa tilanteen perusteellisesti. Sain häneltä myös lausunnon jo samana päivänä ja voitte uskoa että helpotus oli suuri; jalassa EI ole murtumaa, vaikka röntgenlausunnot siihen viittasivatkin.<br /><br />Perjantaina ajoin taas Hesaan tämän urheilulääkärin vastaanotolle saamaan loppulausunnon:<br /><br /><div style="text-align: center;"><span style="font-weight: bold;">MUKANA OLEN TAAS!</span><br /></div><br />Jalassa on se penikkatauti joka hoituu ja on jo hoitunut hyvää vauhtia Buranalla ja Voltaren geelillä. Saan siihen myös fysikaalista hoitoa.Harjoittelun jalalla saa taas aloittaa varovaisesti. Olen pyöräillyt nämä viime viikot tiiviisti kun en ole saanut askeltaa, en ihan löhöillyt sentään ole!<br /><br />Mitä tästä opimme - joskus liika tutkiminen tuo tuskaa- ja kun tarpeeksi tutkii niin asiat selviää!<br /><br />Kiitos työpaikkani hyvän työterveyshuollon ja sairauskassan, ilman niitä nämä lääkärissäkäynnit ja kuvaukset olisivat tehneet huiman lisäyksen matkakassaani.<br /><br />Aurinko paistaa upeasti ulkona joten lähden varovasti kokeilemaan ylämäkikävelyä ja nauttimaan kauniista syksyisestä päivästä.<br /><br />terveisin Päivi<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1598510933779728359?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Suvihttp://www.blogger.com/profile/02552882393789226233noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-11017392321963457302008-09-22T22:13:00.000+03:002008-09-22T22:57:45.654+03:00Paljon on muuttunut ajatusmaailma kuntoilusta sitten kevään. Ai että muistan miten tuskailin etten ikinä ehdi tarpeeksi treenaamaan ja monet illat olin epätoivoinen ettei tästä kyllä tule mitään. No en varmasti tarpeeksi ole treenannut, ylämäkikävely on jäänyt ja jäänyt. Kiire on ainaista ja kauhean järjestelyn takana on, että ehdin lenkillä joskus käymään. Minulle yksi iso syy Kapuaan hakemisessa oli saada tarpeeksi suuri syy laittaa elämä remonttiin ja sen tavoitteen olen mielestäni saavuttanut. Uskon vahvasti ettei lenkkeily unohdu, kun tämä projekti on ohi, sillä sisäinen urheilijani on löytynyt. Vähän se vaatii vielä säännönmukaisuutta ja tavoitteellisuutta, mutta se on löytynyt. En enää pode turhaan huonoa omaatuntoa etten ehdi, tiedän jo, miten haastaavaa on yhdistää kuntoilu, työ ja perhe. Vaikka tahtotila olisi kuinka luja, aika loppuu vaan joskus kesken. Mutta tiedän, että helpompaan suuntaan ollaan menossa. Saana 6v jaksaa jo polkea lenkin, nyt odotellaan ensi kesää niin nuorempi liittyy porukkaan ja mikä into kun näkivät äidin uudet sauvat!<br />Ja miksi uskoisin etten vajoa sohvalle talven tullen ihana/rankk reissu muistoissani. Minä nimittäin puskin läpi puolimaratonin lauantaina. No en sitä kokonaan jaksanut juosta, mutta liikkeessä pysyin hienosti 21 km ajalla 2.37. Ette usko mikä saavutus se oli minulta ja miten tyytyväinen olin itseeni! Kun en tuota juoksua ole edes treenannut. 5km maksimissaan olen juossut ja sekin harvakseltaan. Mutta into jäi, tykkään selvästi juosta eli taidan koittaa ensi vuonnakin...ehkä 2.30.. Muutaman kerran loppukilometrejä tahkoessani aivan uupuneena ilahdutin itseäni ajatuksella, että menepä ylämäkeen, reppu selässä ja ne valtavan painavat vaelluskengät jalassa! Ei naurattanut.<br />Viimeinen tapaaminen ennen reissua oli viime viikonloppuna, kentällä nähdään sitten seuraavaksi! Aika uskomaton fiilis<br />Tanja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1101739232196345730?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-2035390821604311492008-09-11T20:56:00.000+03:002008-09-11T22:02:05.209+03:00Hej igen!<br />Nu har jag varit på "träningsläger" i Saariselkä. Stina, Magg och jag körde söndagen 31.8 upp till Kiilopää där vi övernattade i stuga för att få en god natts sömn samt se över packningarna och fördela maten i ryggsäckarna.<br /><br />Måndagen kom vi iväg först 11-tiden då packandet drog ut på tiden, vi kände oss lite oorganiserade.. Det kändes bra att komma iväg trots att det blåste (vi hade dock medvind!) och det kom lite snöblandat regn. Kaffepaus tog vi redan efter 4km och då började det snöa ordentligt. Vi fortsatte trots det och hade medlidande med de som kom emot oss i motvind! Fina vyer och utsikter över fjällen. Marken blev vit och fin av snön, men snart drog molnen förbi och vi hade klart solsken och snöfritt vid lunchpausen. Första natten tillbringade vi vid Suomunruotko där vi slog upp tältet och grillade kött över elden! Trots köldgrader på natten sov vi bra, Magg frös lite.<br /><br />Tisdagmorgon var innertältet fuktigt av kondenserad andning så vi tog god tid på oss med frukosten för att tältet skulle få torka lite. Trots kylan tog vi oss ett dopp i bäcken. Klockan blev igen 11 innan vi kom oss iväg. Omväxlande molnighet men rätt kall vind hela dagen. Plättar till lunch smakade bra vid Kustaanlammen laavu. Vi gick mest i skog men terrängen var omväxlande ändå. Vid Tuiskukuru stannade vi för natten. Där var det livat värre, en hel skolklass från Vanda tältade där. Tältet fick vi torkat före vi somnade och det blev en till natt med minusgrader.<br /><br />Onsdagmorgon var det fint väder och vi tog ett dopp i bäcken igen och efter det smakade gröt och kaffe himmelskt. Mitt i kaffet kom Aslak, räddningshelikoptern, då en flicka från skolklassen hade skadat foten och en var visst ordentligt förkyld, de fick se fjällen ur en annan synvinkel från helikoptern. Skönt att veta att man kan få hjälp om det behövs. Denna dag skulle vi vandra endast ca 8km till Luirojärvi så vi tog det lugnt - lite väl lugnt för vi lyckades komma på en stig som inte fanns utmärkt på kartan och då vi kommit över Ampupäät och Ampuoja tappade vi bort stigen. Vi trodde vi var norr om den och gick söderut, men det visade sig att stigen var norr om oss. Ca 1km gick vi fel före vi anade oråd och kollade positionen med GPS, då klarnade allt och vi gick tillbaka och hittade stigen ca 50m från det plats där vi vek av! Sedan var det lätt att hitta till Luirojärvi. Där åt vi en hastig och sen frukost för vi ville gärna gå åtminstone en bit upp på Sokosti. Magg och Stina lockades mera av bastun så de vände om ungefär halvvägs upp, jag ville gärna träna lite extra så jag fortsatte uppåt. Det blev en intensiv och svettig färd, men upp kom jag och det var det värt! Härlig utsikt och äntligen telefonkontakt till omvärden. Ringde hem och bad Tino (min man) att vidarebefodra hälsningar att allt var väl även från Stina och Magg. Nerfärden gick med fart då även jag drabbades av bastulängtan! Bastun var fantastisk, vilken lyx mitt i ödemarken och det var uppfriskande med dopp i Luirojärvi! På natten regnade det ordentligt men vi hade det varmt och skönt i tältet.<br /><br />Torsdagen började igen med dopp och vi försökte skynda på för vi hade hela 19km att gå till Lankojärvi. Redan på första etappen missade vi en stig trots att alla tre försökte se sig om efter den, nå vi var igen vid Ampuoja så vi gick inte så mycket extra utan följde sedan bäcken norrut och snart hittade vi en stig som inte fanns utritad på kartan! Vi var dock snart på rätt stig och sakta men säkert steg vi högre och högre upp. Utsikten var igen fantastisk och på vägen plockade vi både Karl Johan och kantareller. Snabblunch med nudlar och lite regn, sedan fortsatte våra irrfärder i skogen - vi hittade igen stigar som inte fanns på kartan men GPS:n gav åter stöd för våra aningar och snart var vi igen på rätt stig. Närmare Lankojärvi vadade vi över en bredare bäck, för säkerhets skull tog vi av oss långbyxorna då vi inte visste hur djupt det var. Vi förivrade oss och vadade för långt vilket ledde till ca 2km:s irrfärder igen. Vid halv nio på kvällen kom vi äntligen fram till Lankojärvi och var verkligen trötta. Lite duggregn störde inte så mycket och efter potatimos med torkad renskav (segt - rekommenderas inte), somnade vi snart.<br /><br />Fredagen började utan morgondopp då det var sista dagen och det var mycket folk i farten vid stranden redan på morgonen. Efter morgongröt och kaffe packade vi snabbt ihop alla grejor och vandrade raskt mot Rautulampi. Stigen var lätt och vi tyckte oss urskilja de första tecknen på att ruskan var på gång. Vid Rautulampi blev det varm soppa och smörgås utomhus då vi hittade en lä vägg att sitta vid, solen sken och landskapet visade sig från sin vackraste sida!<br />Från Rautulampi gick vi över fjällen - Rautupää och Niilanpää, vi hade lite motvind men det gjorde ingenting i solskenet. Uppe på fjällen vandrade renar och vi njöt till fullo av den fantastiska utsikten. Vid 17-tiden var vi så åter i Kiilopää och efter ca 90km:s vandring började vi genast planera för nästa år. Det blir kanske Kiilopää igen eftersom där ännu finns många stigar och rutter som vi inte irrat omkring på....<br /><br />Detta var verkligen en perfekt träning inför Himalaya och Island Peak! Hade hela tiden 1kg:s tyngder på var ben och ryggsäcken vägde nog närmare 30 kg då vi startade, 23kg då vi kom tillbaka. Vanligvis brukar jag vandra med mindre ryggsäck och tyngderna brukar jag också lämna hemma.... Det har varit en ganska lugn vecka här hemma, har inte orkat träna så mycket.<br /><br />Imorgon bär det av till Helsingfors för på lördag-söndag har vi den sista Kapuaträffen inför avfärden den 17.10. Resfebern stiger....<br /><br />Atti<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-203539082160431149?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Attihttp://www.blogger.com/profile/09379483015589628535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-87910946905012025492008-08-28T23:21:00.000+03:002008-08-29T00:12:53.031+03:00Hälsningar från Pyhä 22-24.8!<br /><br />Sommaren har gått fort och nu har Kapua-gruppen varit på sitt andra "träningsläger". Tyvärr kunde jag inte delta senast i Rokua, men nu passade tidpunkten bättre!<br />På torsdagen (21.8.) komPäivi via Österbotten, på arbetsresa, plockade upp mej och tillsammans körde vi via Isosyöte där vi övernattade. Fredagmorgon fortsatte färden mot Pyhä: underbara vyer, en härlig sandstrand där vi tog oss ett morgondopp och massor med renar på vägen!<br /><br />Väl framme möttes vi av Riitta, som arrangerade hela veckoslutet, Marja, Pia, Mia och Reijo. Janne och Kari-Pekka kom en stund senare. På eftermiddag gick vi via Isokuru och Pyhäänkasteenlampi upp på Kultakero. Utsikten var fin och vi beundrade regnmolnen, vi lyckades just ta oss tillbaka till stugan före det började regna ordentligt.<br /><br />Lördagens vandring började i smådugg, men det blev inget ordentligt regn. Stenarna var hala och Pia halkade och fick ett ordentligt sår på ett finger. Vi fick öva I-hjälp och konstaterade vad som kan vara bra att ha med. Färden fortsatte och Ritta, Päivi och jag tog oss ett uppfriskande dopp vid Oravanlampi, vattnet var ganska kallt! Vi fortsatte upp på Noitatunturi där sikten tyvärr inte var speciellt god, vi tränade dock för eventuella framtida toppar och fotograferade flitigt, skall försöka få in en bild här senare.... Några av gänget hade bråttom till stugan då spjutfinalen i OS avgjordes medan vi andra stannade i lugn och ro vid Karhunjuomalampi. Då vi komm till stugan var bastun varm och spjutfinalen avgjord. På kvällen bytte vi goda råd och erfarenheter av vandringar samt sammanställde frågor på allt som ännu är oklart inför avfärden mot Himalaya. Marja fungerade förtjänstfullt som sekreterare!<br /><br />På söndagen hoppade vi i bilarna och åkte mot Luosto, vi gick först via Lampivaara där det finns en ametistgruva. Därifrån gick vi upp på Luosto, där fick vi testa utrustningen för det blåste kall nordanvind och regnade. Det var inte så angenämnt uppe på toppen, ingen utsikt att tala om denna dag heller, så vi stannade bara en kort stund för att sätta lite varma kläder på oss och äta lite vägkost. Neråt kom vi via trappor, 564 trappsteg, om jag inte minns fel! Tillbaka vid Lampivaara drack vi kaffe och åt nybakade munkringar, smaskens! Vi körde via stugan, där vi snabbt duschade och packade ihop våra saker för Pia och Mia skulle komma med Päivi och mej via Rovanniemi därifrån de fortsatte med flyg till Helsingfors. Päivi och jag fortsatte hit till Vasa dit vi kom lite för midnatt, Päivi sov här och fortsatte hemåt på måndagen.<br /><br />Det var ett roligt och lärorikt veckoslut och jag får tacka hela gänget som var med, främst dock Riitta som hade ordnat med fin stuga och härliga vandringturer i mycket varierande terräng. På måndagen vilade jag mest hela dagen, det kändes i benen att jag gått med 1kg extra tyngd på var ben i tre dagar!<br /><br />Efter några dagars återhämtning bär det på söndagen igen norrut, då skall jag med två väninnor köra upp till Saariselkä för att där vandra i fem dagar (tar med tyngderna igen, så blir det lite extra träning!). Återkommer med rapport därifrån.<br /><br />Atti<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8791094690501202549?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Attihttp://www.blogger.com/profile/09379483015589628535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-20664279099595487232008-08-12T21:25:00.000+03:002008-08-13T15:51:57.828+03:00Kesäloma alkoi kylmänä ja sateisena, se ei masentanut Riitaa ja minua koska suuntasimme kohti Kebnekaisea ja Tarfalan jäätiköitä. Oli innostavaa vaihtelua arkiseen puurtamiseen Nuuksion laskettelurinteessä ja Malminkartanon entisellä kaatopaikalla (kyllä ne ovat surullista kyllä korkeimmat nyppylät mitä Helsingin seudulta löytyy) päästä tositoimiin jäätiköllä ammattioppaiden Andersin ja Davidin valvovan silmän alla. Osallistuimme Articquides:in järjestämälle jäätikkökurssille yhdessä neljän muun suomalaisen ja neljän ruotsalaisen kanssa. Kursin tavoite oli antaa valmiudet liikkua ja toimia turvallisesti jäätiköllä.<br /><br />Jäätikkökiipeily- ja vaellus voisi äkkiseltään luulla yksilösuoritukseksi, mutta kyseessä on mitä suurimassa määrin joukkueponnistus. Samassa köysistössä liikkuvien on jatkuvasti tarkkailtava ja myötäiltävä toistensa liikkeitä. Tiukalla köydellä kenenkään ei kannata tehdä äkkinäisiä liikkeitä tiedottamatta siitä ensin kavereille. Koin sen itse niin sanotusti ”nenän” kautta mitä tapahtuu kun tiedonkulku pettää.<br /><br />Olin ylittämässä lumisiltaa, samanaikaisesti köysistön vetäjä päätti edetä seuraavan railon yli kunnon loikalla, innostuksessaan hän kuitenkin unohti että tiukassa napanuorassa roikkui kaksi muuta. Keskityin suoritukseeni enkä tarkkailut edessä kulkevan tekemisiä, sillä seurauksella että lensin tyylikkäässä kaaressa. Yritin pitää jäähakun mahdollisimman kaukana kasvoistani, mikä taas johti siihen että nenäni oli ensimmäinen ruumiinosa joka sai pinta kosketuksen jäätikköön. Onneksi lumisilta ei pettänyt alta, sillä railopelastusta opeteltiin vasta seuraavana päivänä. Naureskeli kursin vetäjä vieressä että tasapaino on kun pesukoneella.<br /><br />Seuraavana päivänä olimme jo huomattavan paljon viisaampia ja tarkkaavaisempia, köysistössä liikkuminen sujui jo kommelluksitta mitä nyt välillä varmistimme täysin väärään suuntaan railoon nähden.<br /><p><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5233980888078236386" style="DISPLAY: block; MARGIN: 0px auto 10px; CURSOR: hand; TEXT-ALIGN: center" alt="" src="http://2.bp.blogspot.com/_R0RwDUFs0wQ/SKLV4wsWOuI/AAAAAAAAAAg/PWL8GOCmJs8/s320/blog3.JPG" border="0" /><br />Ensimmäisenä päivänä nousimme paahtavassa auringonpaisteessa Tarfalasta Kebnepakteglaciärenille ja laskeuduimme päivän päätteeksi isfallsglaciärenin kautta, jolla suoritimme myös suuriman osan jääkiipeilystä. Railopelatusta ja jäätikkösuunnistusta harjoittelimme pääasiassa storglaciärenillä. Keli vaihteli viikonaikana hetkestä toiseen, sade seurasi aurinkoa. Kovat tuulenpuuskat olivat hetkellisiä ja kohta taas satoi, naureskelimme että vaihdoimme vaateita yhtä usein ja ketterästi kuin ”catwalking” mallit. Kyytiä saivat hienot uudet monitoimimateriaalit. Sadeasu on sadeasu ja se on riisuttava jos ei halua paahtua auringossa tai hikoilla itsensä läpimäräksi nousuissa. Ainoa todella toimiva kerrasto oli merienovillainen aluskerrasto joka toimi sekä kuumalla että kylmällä.<br /><br />Erilaiset pelastustoimet olivat kursin pääanti. Miten kiperissä tilanteissa pelastat itsesi liukumasta rinnettä alas tai miten pelastat kaverin hinaamalla hänet ylös railosta tai jyrkänteeltä. Toki meille myös opetettiin ennakoivassa mielessä turvallista liikkumista jäällä ja lumella. Saimme oivan annoksen jäätikköteoriaa ja pääsimme tutustumaan Tukholman Yliopiston jäätikkötutkimuskeskukseen ja eteenkin heidän saunaan josta oli upea näkymä Storglaciärenille. Keli suosi myös vuoristosuunnistamista kovassa sumussa.<br /><br />Vinssin rakentaminen parista köydenpätkästä vaikutti teoriassa tuvan lattialla helpolta suoritukselta, kunhan muisti miten erilaiset prusikit kiinnitettiin, miten slingejä käytetään jne. Tositilanteessa sormi päätyi kuitenkin suuhun kun kaveri roikkui railossa, köysi oli pureutunut syvään lumeen, slingit eivät tahtoneet riittää ja prusikit liukuivat. Siitäkin selvittiin yhteistyöllä vaikka toiset uhrit tutustuivat railoelämää pidempään kun toiset.<br /><br />Hieman karmaisi kun railoon hyppääminen osui omalle kohdalle, alas mentiin jään ja lumen valtakuntaan. Alapuolellani ammotti n. 200m syvä railo, lumisillat risteilivät siellä täällä ja tuuli ulisi railon suulla. Railossa ei kuulunut kun veden lorinaa, vettä valui pitkin seinämiä eikä kannattanut nojata seinään jos ei halunnut kastua litimäräksi. Pudotuksen jälkeen, ensimmäinen ajatus oli, että olinko varmasti kiinnittänyt valjaat ja köyden oikein, asia näytti kuitenkin olevan kunnossa koska roikuin iloisesti keskellä railoa enkä saanut jalkojani tuettua mihinkään. Oikealla puolellani roikkui ruotsalainen kanssauhri, hänellä oli asiat hieman paremmin. Hän oli aloittanut railomatkansa keskeltä railoa mutta päätynyt istumaan lumisillalle noin 10m alemmas. Vitsailimme että oliko hänen pelastustiiminsä ymmärtänyt tehtävän oikein, he ilmeisesti yrittivät laskea hänet railon pohjalle nostamisen sijaan. </p><p></p><p><img id="BLOGGER_PHOTO_ID_5233983218945395426" style="DISPLAY: block; MARGIN: 0px auto 10px; CURSOR: hand; TEXT-ALIGN: center" alt="" src="http://2.bp.blogspot.com/_R0RwDUFs0wQ/SKLYAb2YiuI/AAAAAAAAAAo/ywVpBP5p90w/s320/blog.JPG" border="0" /><br />Tällä kotona olen ylläpitänyt pelastustaitojani vinssaamalla keittiöntuoleja ympäri kämppää, kaikki irti lähtevät nyörit verhoista aamutakinvyöhön ovat tuhannen solmussa, on siansorkkaa, kasia ja muita tarpeellisia solmuja.<br /><br />Jääkiipeilyssä Riitta näytti mallia. Vapaaehtoisena hän kiipesi ketterästi kun orava pystysuoraa seinää, kahden jäähakun tekniikka ei tuottanut mitään ongelmia. Nepalissa huipun lähestyessä meille muille sen sijaan taitaa tulla ongelmia pysyä Riitan tahdissa.<br /><br />Riitta veti myös ripeän paluumarssin Kebnekaisen valloituksen jälkeen, Fjälstationenilta Nikkaluoktaan 18km alle 4h. Takana oli fyysisesti raskas viikko, kapusimme joka päivä jäätikölle. Viimeisen jäätikköpäivän päätteeksi kävelimme 7km täydessä pakkauksessa moreenin yli Fjälstationenille ja seuraavana päivänä nousimme Kebnekaiselle 24km, josta nousua 1900m. Allekirjoittanut tuli perässä vikisten ja viimeiset 2h hyttysiä kiroillen. Niitä oli silmissä ja suussa ja ne pikku p… söivät molemmat olkapääni aivan vereslihalle. Riita, pohjoisen tyttönä ihmetteli, että mitä hyttysiä – lapissa ei kuulemma ole hyttysiä.<br /></p><p>Tämä etelän cityorava palasi kotiin väsyneenä mutta onnellisena ja monta kokemusta rikkaampana. Tätä juttua kirjoittaessa ajatukset ovat jo lumihuipuilla. Mieli tekisi kovasti jäätikölle, mutta joudun toistaiseksi lokakuuta odotellessa vielä tyytymään pakastimen jääkuutioihin. <a href="http://4.bp.blogspot.com/_R0RwDUFs0wQ/SKLSNMq7okI/AAAAAAAAAAY/d5ZrcGlcZyg/s1600-h/blog.JPG"></a><br /></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-2066427909959548723?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Miahttp://www.blogger.com/profile/05791762275181285823noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-86951687919932993272008-07-29T14:58:00.000+03:002008-07-29T15:38:31.130+03:00Laittelin tuossa viestiä vähän muille, että tekstejä kaivataan toki muiltakin kuin meiltä kolmelta. Meillä kolmella on blogista vetovastuu ja tämän vuoksi me olemme olleet aktiivisempia, mutta muiden tekstit ovat enemmän kuin tervetulleita.<br /><br />Muuten heinäkuu on mennyt aika vauhdikkaasti. Ja elokuun lähestyessä alkaa myös lähtötunnelmat nousta. Ja paniikki kuntoilussa. Loppukirinä ajattelin tahkoa hyppyrimäen portaita. Lajiharjoittelu parasta treeniä ja koska aika loppuu auttamattomasti kesken, keskityn oleelliseen. Ylämäkikävelyä ja lenkkeilyä, sillä siis matkaan. Matkakuumetta olen nostanut kuuntelemalla Yleltä aina välillä Veikka Gustafssonin kuulumisia omalta kiipeilyreissultaan.<br /><br />Helteistä työpäivää<br />Tanja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-8695168791993299327?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-13772927718301123922008-07-08T20:27:00.000+03:002008-07-08T23:27:14.650+03:00Näihin varustehankintoihin tosiaan hukkuu ja kuten Ville tuossa aiemmin kirjoitti, lottovoitto olisi tarpeen, kun ei se iskäkään sitä rahastoa perustanut. Ja vaikka olisikin, kyllä ne rahat olisivat jo menneet nimimerkillä häät, pari mukulaa ja rappioromanttinen ikuisuusprojektitalo.<br /> Reissussa tarvitaan sitä sun tätä ja kotona onkin kaikki rempat ja hankinnat laitettu hetkeksi jäihin. Kyllä kaikki liikenevä ja vähän ylikin menee tähän reissuun. Olen koittanut pitää pään kylmänä ja miettiä varustehankintoja sitä silmällä pitäen mille on käyttöä myöhemminkin. En siis ostanut ylävuoristokenkiä, kypärän, hakkuun ja jäärautojen osto vai vuokraus on vielä mietinnässä. Hinnat taitaa mennä aika samoihin eli mietitään, mietitään...<br />Ihan realistisesti en usko että olen tulevaisuudessa huiputtamassa 6-tonnisia tuolla jossain. Eli kerran elämässä kokemus. Niin siis koskaan ei saa sanoa en ikinä, mutta sanotaan, että seuraavien vuosien ulkoiluharrastukset taitaa mennä lasten ehdoilla. Jälkikasvu on onneksi perinyt äidin innon hyppiä metsässä ja kallioilla eli retkeilyseura on taattu. Ja oletteko huomanneet että lapset eivät juurikaan marmata kelistä, ovat aina yhtä innoissaan menossa. Odotan oikein, että ensimmäinen telttaretki saadaan järjestettyä..<br />Mutta hyville ulkoiluvaatteille on siis aina käyttöä. Jo koiran kanssa lenkillä huomasin mikä ihana ero on, kun on kunnolliset varusteet eikä virttyneet verskat ja t-paita jostain teinivuosilta. Koira on näytellyt suurta roolia treenailussani. Se täytyy viedä kuitenkin joka ilta kunnon lenkille ja mahdolliset lenkkeilyajat ovat aika kortilla tässä perheessä. En siis oikein osaa lähteä lenkille ilman kaveria. Välillä nuuskutetaan kaikki nurkat ja heinänkorret, välillä minä määrään tahdin. Tara (11 kk)on hienosti oppinut lenkkeilemään. Alkukeväästä kun aloitin muutamalla juoksuaskeleella, se oli koko ajan nilkassa kiinni, mutta nyt mennään hienosti. Juostaan pätkiä ja taas välillä kävellään. Meidän kovemmassa maastolenkissä juostaan kaikki ylämäet ja ensimmäisillä kerroilla kun voimani vähän hiipuivat, se oli taas nilkassa kiinni että vauhtia, vauhtia.. Se nimittäin kääntyi aika hämmästyneen näköisenä kun en jaksanutkaan ja roikuin hihnassa jarruttamassa. Mutta nyt mennään hienosti, vaikka antaahan se oikeasti vähän mäissä vetoapua. Mutta hauskaa ja hyödyllistä molemmille. <br /><br />Helteistä heinäkuuta odotellen ja toivoen<br />Tanja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1377292771830112392?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-66537328111260253382008-06-18T13:48:00.000+03:002008-06-18T14:16:38.615+03:00Glad midsommar!<br />Hej igen, oj vad tiden rusar iväg! <br />Sommaren är äntligen här... enligt almanackan, i Vasa har vi ganska kyligt idag och hotfulla moln.., men midsommarfirandet börjar snart och visst är det skönt med ljusa kvällar och nätter. <br />Trots att min semester började för två veckor sedan har det varit fullt program. Alla barnen är hemma; Kurt sommarjobbar på sjukhuset, Emil gör kostnadskalkyler för ett byggföretag, Jakob har ännu några morgnar kvar i Dragsvik sedan blir det jobb på bostadsmässan och Sara håller mej sällskap på dagarna och hjälper till med ett och annat här hemma. Det är alltså full rulle och ungdomarna kommer och går, äter - och sover ibland, men det är härligt med liv och rörelse.<br />Ännu har jag inte hunnit städa här hemma som jag tänkt och trädgården är lika vildvuxen som vanligt, jag förstår inte hur jag hinner med allt då jag jobbar...<br /><br />Idag har jag alterneringsledigt första dagen - det känns lite konstigt, nästa gång jobbar jag 12.6.2009... och före det finns det mycket på programmet, främst då klättringen upp till Island Peak - orsaken till att jag äntligen kom mej för att be om alterneringsledigt.<br /><br />Träningen har börjat löpa ganska bra sedan jag blev ledig, joggigturer och vandringar med hunden, gym, simning, cykelturer och "klättring" på lokala Öjberget har jag hunnit med. Rodd och paddling är aktuellt nu, för om drygt en vecka får jag igen delta i Postrodden, denna gång med start från Holmön utanför Umeå och vi tar oss över till Björkö i Vasa skärgård. Vi hoppas på bra väder! I slutet av juli står Botniacyklingen på tur, så jag försöker cykla till villan i Oxkangar, Oravais då jag orkar och har tid, en bra träningstur på ca 57km.<br />Nu bär det dock av till Caprera här i Vasa skärgård, lite städning i stugan inför midsommaren och på fredagen har vi traditionellt firande med hela släkten (ifjol var vi över 50 om jag inte minns fel..) och Österbottens läckraste och mest mångsidiga smörgåsbord. Det blir roligt att igen träffa hela släkten och minnas barndomssomrarna på vår trevliga holme!<br /><br />Tino börjar sin semester nästa vecka så då tillbringar vi mycket tid på Kalotskatan i Oxkangar, med paddling och fiske. <br /><br />Glad midsommar!<br />Atti<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-6653732811126025338?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Attihttp://www.blogger.com/profile/09379483015589628535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-39218758268914061092008-06-11T20:20:00.000+03:002008-06-16T16:00:02.051+03:00Urheilujoukkueen kauden aikana on usein todella vähän onnenpäiviä. Mestaruusjuhlia kaikki eivät voi päästä juhlimaan, mitalikahvitkin ovat harvassa. Saunailtojakaan ei post-kylpylähuuma-aikakaudella enää montaa ole, hyvä jos yksi kauden päätteeksi. Jokaiseen kauteen mahtuu kuitenkin muutama varma ilon hetki, jolloin ei todellakaan kannata olla poissa harjoituksista. Tarkoitan tietenkin Sälä-päiviä. Eli niitä erityisen kauniita päiviä kun isokokoinen joukkueen manageri vaappuu hallille itsensä kokoisten pahvilaatikoiden kanssa. Nuorempien pelaajien silmät alkavat kiilua. Joku kuiskaa “sälää”. Kokeneemmat yrittävät peitellä innostustaan mutta heidänkin sisimmässä kutisee, ihan kuin olisi joulu. Tulee t-paitaa, hikinauhaa, mailakassia, pelisukkaa ja kaiken maailman oheissälää, joilla ei mitään tee mutta on pakko saada, koska saa ilmaiseksi ja muutkin ottaa. Mutta oi kuinka kivaa sitä on saada ja kuinka onnelliseksi sitä tulee.<br /><br />Toista se on vuorikiipeilijällä. Sälää kun ei kukaan ole tuputtamassa. Myymässä kyllä. Ja hyvään hintaan tietenkin, siis myyjän kannalta. Veikka Gustafsson laittoi asuntosäästönsä Everest reissuun, eikä ihme. Markkinamiehet ja “kokeneet” vuorilla kävijät keksivät äkkiseltään toistasataa härveliä, jota ilman ei huiputus ei ole mahdollista, hyvä jos hengissä selviää. On t-paitaa (=synteettinen, hengittävä, kuivana pysyvä, ei haiseva,itsestään kuivuva aluskerrasto) jostain uhanalaisesesta vuorikauriin alusvillasta, alavuorikenkää, ylävuorikenkää, reppuun integroitua lumivyöryssä hengittämisen mahdollistavaa systeemiä, puhuvaa telttapatjaa.. Kaikki varusteet on tietenkin tehty maailman kalliimmista materiaaleista, muuten ei vain yksinkertaisesti selviä. Panee miettimään kuinka Tensing Norgay ja Sir Edmund Hillary pääsivät huipulle, varsinkin kun nykyilmasto taitaa olla monta astetta lämpimämpi kuin 55 vuotta sitten?<br /><br />Myös meitä Kapuajia kohtaa vuoriseikkailijan pahin ongelma: ilmaisia Säläpäiviä ei ole. Eikä tule, ellei ole jo vähintään puolet maailman kasitonnisista ole taskussa. Me olemme kyllä päässeet hypistelemään ja tilailemaan sälää mutta ne kyllä kustantavat pienen omaisuuden. Suurimmalta osalta meistä kun vielä puuttuu lähes kaikki vuorilla tarvittavat härvelit. Ei olla ennen käppäilty kuuteen tonniin, harva on käynyt edes neljässä. Sälän tarve kasvaa jokaisella metrillä mitä merenpinnasta mennään ylös- tai alaspäin. Kuudessa tonnissa niitä tarvitsee jo pienen perheautollisen. Mutta ei siinä mitään, säläily on kuitenkin pääosin mukavaa hommaa ja onhan meillä toki mahtavat yhteistyökumppanit, kuten SASTA ja Camu, jotka tarjoavat tuotteitaan toverihinnoin. Saamme siis pitää asuntomme, ainakin toistaiseksi. Eikä varusteita tietenkään yhden reissun jälkeen komeroon laiteta murjottamaan, uusiin seikkailuihin lähdetään taas heti kun on vuosi, kaksi tai viisi säästetty ahkerasti. Ja mahtavinta näissä nykyisissä Star Trek tasoisissa sci-fi materiaaleissa on, että kestävät kyllä yhden vuoristoturistin elinaikaiset seikkailut.<br /><br />Lopuksi vinkki niille, jotka haaveilevat vuoristoseikailijan elämästä. Jos ei iskä ole laittanut sinulle omaa rahastoa 90-luvulla, lotossa ei ole osunut kivasti tai palkka ei ole lentokapteenin tasolla, suosittelen vuoristosälän keräilyä pienissä erissä ja seikkailua planeetallamme sillä aikaa horisontaalisesti, mantereilla ja mieluiten jollain tasangolla, eikä liian pohjoisessa tai etelässä..<br /><br /><br />Vuoristosälämies<br /><br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp0.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/SFAKa-vLjJI/AAAAAAAAABU/yTD2x3K5Q-w/s1600-h/gear.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://bp0.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/SFAKa-vLjJI/AAAAAAAAABU/yTD2x3K5Q-w/s400/gear.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5210676227501427858" border="0" /></a>Edullinen yksiö viehättävän puistoalueen kupeessa vain kivenheiton päässä keskustasta.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-3921875826891406109?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Villehttp://www.blogger.com/profile/07130723672678483571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-36378373899665060242008-06-11T18:24:00.000+03:002008-06-17T22:18:40.063+03:00Että on aika vierähtänyt. Yhtäkkiä puolitoista kuukautta on taas hurahtanut ja juhannus jo kohta käsillä, vaikka minusta ihan juuri tavattiin porukalla Helsingissä Maailma kylässä festareilla.<br />Ensikertalaisena toukokuun lopussa järjestettävä tapahtuma oli minusta aivan ihana, väkeä oli liikkeellä ja aurinko paistoi. Kojuja, käsitöitä, mausteiden tuoksuja ja musiikkia, mutta myös paljon asiaa. Tapahtuma on juuri oikea paikka jos on kiinnostunut muista kulttuureista ja kenties hyväntekeväisyystyöstä. Kaikki suurimmat järjestöt olivat paikalla kertomassa toiminnastaan, mutta löysin myös monta ruohonjuuritasolla toimivaa yhdistystä joista en ollut kuullutkaan. Niiden joukosta voi hyvinkin löytää itseään puhuttelevan auttamiskohteen, tapahtuman tai oman kanavan vaikuttaa ja auttaa.<br />Meidän pisteessä saivat halukkaat tehdä itse rintamerkkejä ja ihan kiitettävästi Island Peakin huippu tai sarvikuonot ja kirahvit seikkailivat festarivieraiden takin rintamuksessa. Monille meistä merkkejä kertyi kotiinviemisiksi lapsille, lastenlapsille ja ystäville. Pientä lahjoitusta vastaan niitä saatettiin kuulemma jakaa työpaikoillakin...Kaiken kaikkiaan festarit olivat minusta varsin onnistuneet ja pääsinpä vielä herkuttelemaan nepalilaisella ruuallakin.<br /><br />Festarit ja tapaaminen muutenkin aktivoivat vähän toimintaa. Tässä oli keväällä pitkä ajanjakso jolloin Nepal kyllä käväisi mielessä, mutta paljon muuta ei sitten ehtinytkään. Ollaan päästy aimo askel lähemmäs matkaa. Varustehankinnat ja lahjoituksien kerääminen pyörivät täysillä. Treenaukseen olen päässyt vähän kiinni nyt, kun flunssakierre on vihdoin taltutettu ja olen saanut suht "terveen paperit" . Kieltämättä olin lyödä muutaman kerran hanskat tiskiin. Että pitikö sitten juuri tämä talvi mennä näin, mutta ihmeen hyvin olen jaksanut lähteä liikkeelle. Luulin tilannetta toivottomammaksi, mutta vielä Rokuan reissun aikoihin olisin varmaan kontannut muiden perässä. Niin huono oli kunto. Toivottavasti siis vaan aika riittää kunnon kohottamiseen siihen tasolle etten heti hyydy.. nyt on kuitenkin uutta virettä ilmassa ja lupaan laitella kuulumisia nopeammin kuin puolentoista kuukauden kuluttua!<br /><br />Tanja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-3637837389966506024?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-74383384163858985232008-04-28T16:52:00.001+03:002008-04-29T15:55:18.638+03:00Harjoittelu yksin on tylsää. Kysykää vaikka Tommy Ekblomilta. Myös Kapuaja Janne Autere tietää tämän. Hän on työpaikallaan Rokuan kansallispuistossa nähnyt monen yksinäisen huippu-urheilijan henkisen kuukahduksen. Rankka treenirupeama Rokuan hiihtoladuilla on vienyt urheilijan jos toisenkin Rokuanhovin liepeillä olevaan Rokuan kuntoutuskeskukseen kajuuttaosaston uudelleeneheyttämistä varten. Me Kapualaiset halusimme välttää heidän kohtalon. Jannen isännöimä harjoitusleiri kokosi kahdeksan uupumuksen reunalla keikkuvaa Kapuajaa viikonlopuksi Rokualle harjoittelemaan ryhmässä ja tutustumaan toisiimme paremmin. <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p> Perjantai-iltana Hotelli Rokuanhovin aulassa Janne otti vastaan minun lisäksi kuusi muuta Kapuajaa: Pian, Mian, Marjan, Riitan, Päivin ja Kari-Pekan. Ryhmästä neljä vähemmän loppuun palanutta ryhmän jäsentä kävivät kiskaisemassa heti saavuttuaan iltalenkin. Kaksi kaverusta, (en halua tässä nimiä mainita mutta Kari-Pekka ja minä) ajautuivat hieman harhaan ja saapuivat takaisin viimeisillä voimillaan juuri ennen pimeää. Sitten saunottiin ja syötiin. Käytiin läpi kuinka kukin oli harjoitellut, miten paljon kerännyt rahaa Nepalin lapsille ja mikä oli reissuvarustuksen tilanne. Juttujen perusteella sai sellaisen käsityksen, että kaikki olivat hirmuisessa iskussa, huipulle mentäisiin heittämällä. Harmiteltiin lähinnä sitä, että aikaa on näinkin paljon vielä jäljellä, kovin haaste tulisi olemaan ylläpitää jo hankittu rautainen kunto. Katselin ympärilläni olevia Kapuajia ja mietiskelin tarkemmin mitä kukin meistä oikein horisi. Ymmärsin, että tähän oli nyt kokoontunut sellainen ryhmä, joka on harjoitellut liikaa ja varsinkin harjoitellut liikaa yksin. Todellisuudentaju oli päässyt pahasti hämärtymään. Tämä viikonloppu tuli todella tarpeeseen eikä päivääkään liian aikaisin. Yksinäisten harjoittelijoiden mielet kaipasivat ryhmän eheyttävää vaikutusta. Vetäydyimme mökkeihin valmistautumaan viikonlopun vaellukseen. Yöni oli levoton ja katkonaisten unenpätkien täyttämä. Näin painajaisia vuoroin yksinäisen harjoittelun kohtalon kokeneista, mieleltään särkyneistä urheilijoista ja vuoroin huiputtamatta jääneistä vuorista. Mietin yöllä useaan olisinko jo mennyt harjoittelussani liian pitkälle, olinko jo ryhmän eheyttävän voiman tavoittamattomissa?<p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp0.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/SBcaWwtouuI/AAAAAAAAABM/2gdD1j0ykQo/s1600-h/Unt.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://bp0.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/SBcaWwtouuI/AAAAAAAAABM/2gdD1j0ykQo/s400/Unt.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5194649673530915554" border="0" /></a></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><br />Eheytymisyritys alkoi lauantaiaamuna, joka tuli kauniina ja aivan liian varhain. Ryhmän nuorin oli kuin halolla päähän lyöty. Eihän kukaan oikeasti lauantaina tähän aikaan herää? Tarvittiin kolme aikuista ihmistä sullomaan tavarat hänen rinkkaan ja köyttämään lumikengät jalkaan. Ilmastointiteipillä vielä sauvat käteen ja sitten menoksi. Koska olin tämä kyseinen aamumörkö, en muista aamun tapahtumista tuon taivaallista, havahduin hereille kauniin metsäisen järven rannalta ja minulle kerrottiin, että olimme jo vaeltaneet kaksi tuntia. Olin kuulemma pärjännyt ihan hyvin. Tunnustelin jalkojani ja huomasin lumikenkien raadelleen nilkkojeni luita. Päätin nyt viimein herättyäni opetella oikean tekniikan. Lumikengät olivat melko vekkulit, mielestäni melko hyvin simuloivat jäärautoja, varsinkin jyrkissä ylämäissä, joissa pystyi niiden avulla etenemään mukavasti ”kärkitekniikalla”.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp0.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/SBbwmAtousI/AAAAAAAAAA8/fl8_0DG3yA0/s1600-h/1.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://bp0.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/SBbwmAtousI/AAAAAAAAAA8/fl8_0DG3yA0/s400/1.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5194603756035553986" border="0" /></a> </p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Puolituntia hereillä vaellettuani aloin päästä vauhtiin, fiilis oli korkealla. Yhtäkkiä olimmekin jo lounaskodalla. Ihmettelin, että nytkö jo syötäisiin, vastahan tässä oli herätty. Että eiköhän nyt vain painettaisi etiäpäin, nyt kun tekniikkakin oli hallussa. Sain muutaman katseen, joka ohjasti minut olemaan vaiti. Istahdin alas, kaadoin teetä termarista ja minulle lyötiin makkara kouraan. Sitten toinen. Kolmattakin tuputettiin. Olin hetki hetkeltä kiitollisempi siitä, että Kapua ryhmän valitsijatoimikunta oli valinnut ryhmäämme sanotaanko nyt hieman kokeneemman osaston naisolentoja. He olivat kaikki hyväntuulisia, naureskelivat kohteliaasti nuoremman sukupolven edustajan pöhelöille tarinoille ja mikä tärkeintä, kaikilta löytyi taskujen pohjilta toinen toistaan maukkaampia herkkupaloja. Retkieväiden skaala oli huikea, kokonaisesta paprikasta ja suklaarusionoista aina taatelehin asti, siis taateleihin! Olin luullut, ettei niitä ollut kukaan syönyt sitten Vanhan testamentin. Omat evääni oli syöty jo ennen auringonlaskua, niinpä olin onnellinen, että taateleitakin vielä oli olemassa.</p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Muutama tunti uskomatonta seikkailua lounaan jälkeen ja pääsimme perille metsämökkiin. Purettuamme kamat teimme vielä puolentoista tunnin iskun ylösalas kahta Suomen syvintä suppaa. Wikipedia kertoo minulle, että <span style="">suppa</span> on jääkauden sulamisvaiheen aikana harjualueille muodostunut enemmän tai vähemmän pyöreä painanne. Ja, että usein supan pohja yhtyy pohjaveden pintaan, jolloin supan pohjalle muodostuu järvi tai se soistuu. Minusta ne olivat mielenkiintoisen mystisiä metsäneläinten kokoontumispaikkoja. Voisin kuvitella asuvani sellaisen reunalla kun haluan erakoitua yhteiskunnastamme. Rokualla supat ovat suosittuja kilahtaneiden, yksinäisten urheilijoiden mäkitreenikohteita. Me kokeilimme samaa. Ryhmän voima auttoi selvästi, juokseminen lumikengät jalassa jääkautista painannetta ylös ei tuntunut järjenvastaiselta mieleni sopukoissa. Yksin tehtynä kuvittelin sen olevan melko tympeää ja mietinkin montako urheilijaa löytyisi supan pohjalta jos se kuivattaisiin.</p><p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp3.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/SBcZFgtoutI/AAAAAAAAABE/CIdGtlpHkDs/s1600-h/Untitled-1.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://bp3.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/SBcZFgtoutI/AAAAAAAAABE/CIdGtlpHkDs/s400/Untitled-1.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5194648277666544338" border="0" /></a></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Illallinen erään norjalaisen retkimuonayhtiön pussista oli taivaallinen. Tyttöjen herkkuvarastoista löytyi yhä vain uusia iloisia yllätyksiä täyttäen ateriani ravintoympyrävaatimukset. Toivoin hartaasti, että asiat olisivat yhtä hyvissä kantimissa myös Himalajan anteeksiantamattomilla rinteillä. <span style=""> </span>Päätin uskoa asian olevan niin ja hymyilin sisäisesti kun tajusin, että kasassa on ryhmä, joka parantaa mahdollisuuksiani moninkertaisesti päästä Island Peakin huipulle. Nähtäväksi jää onko minusta mitään hyötyä muille..</p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Mahat kylläisenä keskustelu kävi vilkkaana ja toisiimme tutustuminen oli hyvässä vauhdissa. Jossain vaiheessa iltaa kun sanailumme miesten ja naisten evoluution aikaansaamista eroista sai mukavan kärkästä makua aloin tuntea mieleni eheytyvän. Metsähallituksen erämökistä oli muotoutunut eräänlainen urheilujoukkueen pukukoppi. Sanaista säilää ei säästelty, heikkoja ei säälitty. Luvassa oli uskomatonta meininkiä, uskomaton seikkailu! Yksinäisen urheilijan burnout oli enää vain kaukainen uhkakuva. Nukuimme lämpimästi makuupussien ja –patjojen suhinassa, sulassa sovussa aivan vieri vieressä. Tietääkseni kaikki pysyivät kiltisti omissa pusseissaan eikä kuorsaajia pahoinpidelty. </p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">Sunnutaiaamusta minulla ei mitään käryä, lienee ollut taas epäinhimillisen aikainen herätys. Mieleni palasi ruumiiseeni pulkkamäen ylärinteellä Rokuanhovin siintäessä horisontissa. Muutama hyljetyylinen mäenlasku ja viikonloppu oli kruunattu. Kuvia reissusta saadaan toivottavasti lähiaikoina. Iso kiitos kaikille mukana olleille ja terveiset myös niille Kapualaisille, jotka eivät olleet mukana. Olimme yhdessä hieman huolestuneita heidän henkisestä mielentilastaan mutta toivomme, että tapaamisemme antavat myös heille voimia. Uusi harjoitusleiri sovittiin elokuulle Pyhätunturin maisemiin, toivottavasti kaikki jäsenet pääsevät silloin paikalle ja ovat vielä täysissä sielunvoimissaan.</p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal" style="text-align: justify;">-Ville</p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-7438338416385898523?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Villehttp://www.blogger.com/profile/07130723672678483571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-18453017843171092822008-03-26T08:31:00.000+02:002008-03-26T13:51:17.912+02:00Urheileminen on ollut minulla viimeiset 15 vuotta 80 prosenttisesti muiden suunnittelemaa, ohjaamaa ja ryhmässä suoritettu. Joskus se on ollut jopa vastenmielistä ja täysin väkisin väännettyä pakkopullaa. Lajivalikoima on ollut suppea ja noudattanut orjallisesti vuodenaikojen sanelemaa sykliä: salibandyä syksyllä, talvella ja keväällä, punttia ja juoksutreenejä kesällä. Kuukauden tauko huhtikuussa ja kolmen viikon omatoiminen osuus juhannuksen jälkeen. Suhteeni urheiluun muistuttaa siis hyvinkin pitkälti väljähtänyttä avioliittoa, joka pysyy pystyssä lähinnä tuttujen rutiinien turvin. Syrjähypyt muiden lajien pariin ovat jääneet vähiin, paitsi ehkä muutaman viimeisenä kesänä on kokeneemman kaluston edustajana voinut vedota motivaatio ongelmiin ja kertoa hakevansa lisäpotkua syksyn sarjapeleihin golfkentiltä ja vaellusretkiltä.<br /><br />Noin viikko sitten pelit taas kerran loppuivat, kevät oli ollut poikkeuksellisen takkuinen, vielä syksyllä pelit sujuivat mutta talven edetessä pidemmälle kevääseen rakkaasta lajista oli tullut vihattu. Onnistumiset vastustajan päädyssä olivat vähissä, omissa soi ja tappioita tuli tasaiseen tahtii. Epätoivo ja tyytymättömyys toimimattomaan suhteeseen ajoivat minut lopulta kevään edetessä syrjähyppyjen kielletyille vesille. Muutamat vierailut kiipeilyn kiehtovaan maailmaan ajoivat minut kiipeilykursseille. En tunnustanut salarakkaan olemassaoloa, vaan selittelin muutamat poissaoloni vain kursseilla, jotka valmentajat ja salibandymailani olettivat koskeneen työasioita. Oli muodostunut tilanne, jossa olin lupautunut uhraamaan fyysiset voimavarani vain yhdelle lajille ja käytin ne harvat vapaapäivät kiipeilyyn tai punttisalilla, jossa en todellakaan tehnyt salibandylle ominaisia harjoitteita. Ajauduin tilanteeseen missä kauden loppua ja perinteistä kuukauden harjoitustaukoa odotettiin kuin kuuta nousevaa ja vietit veivät miestä vietiin yhä enevässä määrin seinän juureen kaukalon sijaan.<br /><br />Kun kausi vihdoin loppui, olin väsynyt ja pettynyt kauden saldoon mutta myös onnellinen. Tajusin ettei mailan kanssa tarvinnut juoksennella, tai juoksennella ylipäätään, moneen viikkoon. Saisin viettää aikaa salarakkaani kanssa. Oli luvannut sille, että lopetan sen toisen suhteen, ainakin kesäksi. Onnen hetkeni olivat lyhyet. Tajusin kotiin saapuessani viimeiseltä pelireissulta ettei mitään kuukauden taukoa tänä vuonna tulisi, lukuisista kiipeilyretkistä puhumattakaan. Olin pettymyksen ja onnensekaisessa mielentilassa unohtanut Kapua-projektin Himalajan rinteineen. Eteisen kuraiset lenkkikengät muistuttivat siitä mitä minun on tehtävä edelleenkin ja vieläpä ilman muiden turvaa tai valmentajan käskytystä. Ja treenaaminen pitäisi aloittaa mahdollisimman nopeasti sillä lokakuu tulisi yllättävän nopeasti jos päästäisi itsensä rupukuntoon kuukauden möllöttämisellä, herkuttelemalla ja kiipeämällä.<br /><br />Onnekseni flunssa iski ja pakotti viikon lepoon, sai hyvän syyn siirtää treenauksen aloittamista ja suunitella kuinka keväinen omatoimijakso suoritetaan. Toivoin omatoimijakson kestävän vain kevään, sillä vaikka jo olin vannonut piilottavani salibandymailat kellariin ja keskittyä muihin lajeihin, niin huomasin jo yhden viikon riittävän pelihalujen syttymiseen. Eihän noin huonoon kauteen voi lopettaa. Täytyy siis vain keksiä itselleen joukkue ensi kaudeksi, treenata kesä taas verenmaku suussa ja sitähän on syksyyn mennessä hyvässä kunnossa aivan huomaamattaan.. Poikkeuksena edelllisiin kesiin on ettei nyt voi vedota motivaatio-ongelmiin, Nepalin lapset ja Island Peakin rinteet eivät antaisi anteeksi laiskottelua.<br /><br />Vielä oli ratkaisematta kevään treenaaminen. Kaverini ehdotti iPodin ja Nike:n kehittelemään juoksuapuvälinettä, Nike+. Lyhyt tutustuminen netissä singautti minut paikallisen Nike-kauppiaan luokse ja hommasin uudet kengät ja iPod liittimen askelmittarilähettimineen. Eli kenkään, pohjallisen alle tulee lähetin, liitin kiinnitetään iPodiin, iPod käsivarteen ja lenkkitiedot tallentuvat langattomasti iPodiin, josta ne voi siirtää tietokoneelle ja sieltä omaan juoksulogiin nettiin. Tässä muutama kuva kapistuksen testireissulta, metsä- ja pururatajuoksua Luolavuoren kallioilla. Netissä voi asettaa itselleen tavoitteita, seurata kehitystä ja vaikka haastaa kavereita. Itse asetin maltillisen tavoitteen kilometreinä (120) kahdeksi seuraavaksi kuukaudeksi. Tavoitteen, joka ei kuulosta liian kovalta lyhyihin lenkkeihin tottuneelle juoksijalle mutta vaatisi ainakin kaksi lenkkiä viikossa muiden treenien ohella. Kahden kuukauden päästä muokattaisiin tavoitteita ainakin vauhdin suhteen, ehkä pituuttakin lisättäisiin.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp2.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/R-nurFTnmYI/AAAAAAAAAAk/AG-tE0jh6RQ/s1600-h/juoksu1.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://bp2.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/R-nurFTnmYI/AAAAAAAAAAk/AG-tE0jh6RQ/s400/juoksu1.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5181935270192716162" border="0" /></a>Ensimmäisen lenkin vauhtikäyrä, sukellus vauhdissa kuvastaa lyhyttä kävelyosuutta risukon käytyä liian tiheäksi pimenevässä illassa.<a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp2.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/R-nvFFTnmZI/AAAAAAAAAAs/6zRaVSTG-GY/s1600-h/juoksu1+map.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://bp2.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/R-nvFFTnmZI/AAAAAAAAAAs/6zRaVSTG-GY/s400/juoksu1+map.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5181935716869314962" border="0" /></a>Jokaisen lenkin voi piirtää kartalle ja suunnitella siten seuraavia lenkkejä.<br /><br /><a onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}" href="http://bp1.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/R-nvV1TnmaI/AAAAAAAAAA0/kGimEyyPN5s/s1600-h/run+goal.jpg"><img style="margin: 0px auto 10px; display: block; text-align: center; cursor: pointer;" src="http://bp1.blogger.com/_KlYQZ4_SBAA/R-nvV1TnmaI/AAAAAAAAAA0/kGimEyyPN5s/s400/run+goal.jpg" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5181936004632123810" border="0" /></a>8 viikon tavoite.<br /><br /><br />Ville<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1845301784317109282?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Villehttp://www.blogger.com/profile/07130723672678483571noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-73258751743058081152008-03-15T12:36:00.000+02:002008-03-16T17:36:32.897+02:00Saimme matkan lähtöpäivän varmistettua lokakuun puoliväliin ja laitoin tietenkin heti lähtöpäivän ylös kalenteriin. Tyttäreni nimipäivä muuten. Mutta siitä kalenterista. Onnistuin vahingossa ostamaan itselleni tammikuussa voimavarakalenterin, tarkoittaen että kalenterissa on aikaympäräideaali 8h unta, 8h työtä ja 8h vapaa-aikaa. Tähän ideaaliin pitäisi sitten verrata omaa ajankäyttöään. En täyttänyt palluroita. Työssäkäyvillä pienten lasten vanhemmilla täytyisi olla oma aikaympyräideaali. Lähtöpäivän kohdalla on kuitenkin teksti "päästän irti rajoittuneesta järkiajattelusta ja siirryn tilaan, jossa kaikki on mahdollista". Olin sittenkin tyytyväinen ostokseeni. Hymyilytti niin tämä rajoittunut järkiajattelu ja miten se osuikin sille päivälle niin hyvin.<br /><br />Järkiajattelusta pois siirtyminen tarkoittaa minulle tässä siirtymistä arkiaskareista, työstä, lastenhoidosta - kaikesta normaalista järkevästä elämästä tilaan, jonka perustoiminnot ovat vieraita. Miten reissussa esimerkiksi nukutaan ja syödään sekä tilaan, jossa vessapaperi on pakattuna minigrippusseihin. Huh huh minun retkeilystäni on aikaa...Mutta onneksi ihminen sopeutuu nopeasti ja muodostaa oman uuden järkiajattelunsa.<br /><br />Perusasioita Nepalista olen lukenut tähän asti lähinnä netin kautta. <a href="http://www.aasiaan.fi/">http://www.aasiaan.fi/</a> ja Suomen suurlähetystön sivuilta löytyy hyvin faktatietoa. Maailman köyhimpiin maihin kuuluva Nepal on kulttuuriltaan rikas ja monimuotoinen. En tiennyt, että pelkästään Katmandun laaksossa on kymmenen maailman kulttuuriperintöluettelon kohdetta. Linkki luetteloon löytyy muun muassa juuri Aasiaan! sivuilta. Ero vauraamman laakson ja köyhän maaseudun välillä on suuri. Nettisivut kertovat synkkiä tosiasioita Nepalista. Esimerkiksi joka kolmas nepalilainen elää köyhyysrajan alapuolella. Lapsia ajautuu yhä enemmän kaduille. Nepal oli vuosina 1996-2006 sisällissodassa, jossa kuoli yli 13000 ihmistä eikä sisällissodan rikoksia ole tutkittu. Ihmisiä on kateissa enemmän kuin missään muussa maassa. Suurlähetystön sivuilta jäi mieleen lause "Nepalissa vallitsee rankaisemattomuuden kulttuuri". Poliittinen tilanne jatkuu epävakaana ja levottomuudet saattavat lisääntyä etenkin Etelä-Nepalin alueella huhtikuussa järjestettävien vaalien aikana.<br /><br />Toinen puoli Nepalista näyttäytyy esimerkiksi Vexi Savijoen vuonna 2001 ottamissa upeissa kuvissa www.savijoki.net/nepal . Iltalukemisena aloitin juuri Eero Hämeenniemen Norsuilla etuajo-oikeus. Matkalla Etelä-Aasiassa.<br /><br />Kuntoiluun ei kuulu ollenkaan hyvää. Muutaman kuukauden flunssakierre toivottavasti kaatuu nyt antibioottikuuriin. Mietin tuossa kerran itsekseni, että miten ihmeessä urheilijat malttavat olla harjoittelematta jos tietävät puolen vuoden päästä olevan tosi koitos kyseessä. Tässä olen muutaman kerran tuskaillut, etten kyllä ikinä saa itseäni tarpeeksi hyvään kuntoon. En edes koiran kanssa saisi ylämäkiä koluta. Odotellaan siis, odotellaan...<br /><br />Koitan keskittyä siis varainhankintaan ja Nepaliin sekä sen kulttuuriin tutustumiseen.<br /><br /><p>Tanja<br /><br /><br /><br /></p><div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-7325875174305808115?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-52804149050522426512008-03-09T19:58:00.000+02:002008-03-09T20:50:17.987+02:00Nu behöver barnen i Nepal din <span style="font-weight: bold;">HJÄLP</span> för att få gå i skola! <br />Genom Kapua08-projektet försöker vi som deltar samla ihop pengar för att kunna förverkliga detta mål för så många barn som möjligt. För oss finländare känns skolgång som en självklarhet för alla barn, tyvärr är förhållandena i Nepal helt andra. Både kriser och de geografiska förhållandena gör att skolgången inte är någon självklarhet. Vi är glada då vi med hjälp av Rädda Barnen kan kanalisera vårt bistånd direkt till de behövande barnen. <span style="font-weight: bold;">Hjälp oss att hjälpa!</span><br /><span style="font-weight: bold;"></span><br /><span style="font-weight: bold;">HJÄLP</span> behöver jag även själv ibland då jag tror mej inse vad jag gett mej in på. Klättringen till 6189 meter höga Island Peak är ingen given bedrift och jag inser att det innebär träning, träning och åter träning. Just nu går det litet trögt trots att motivationen är hög, men det är säkert bättre att inte gå ut för hårt. Målet är att öka träningen steg för steg för att vänja både kroppen och huvudet med takten. Som relativt aktiv motionär känns det bra med ett ordentligt mål, detta gör mej mycket mer motiverad. Sedan flera år har levt med motton: "en ny gren per år". För år 2008 är mottot klart: bestigningen av Island Peak!<br /> En mångsidig träning kommer det följaktligen att bli; skidning, joga, bestigning av lokala Öjberget (knappt 50m) och vinterbad är huvudgrenarna nu under vintersäsongen, jogging, paddling och rodd blir det mera av till sommaren. Cykeln är i dagligt bruk redan och det blir mera till sommaren, besöken på gymet borde även utökas så småningom. Turerna upp på Öjberget kommer att bli tätare och längre så småningom.<br /><br />Det är nu en månad sedan hela Kapua-gänget träffades första gången, först vid detta tillfälle blev hela resan och dess innehåll mera konkret. Tydligen har det även tagit sin tid för mej att smälta det hela eftersom detta inlägg till bloggen dröjt. Nu skall jag försöka skärpa mej och skriva här om hur projektet framskrider för min del.<br /><br />Många hälsningar från Vasa (där det idag har regnat hela dagen!)<br /><br />Atti (Ann-Christine)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-5280414905052242651?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Attihttp://www.blogger.com/profile/09379483015589628535noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1689994831058409427.post-14128385835151650092008-02-22T22:47:00.000+02:002008-02-23T00:33:49.568+02:00Viime viikon Annassa psykologi Raija Kiljunen kertoi paluustaan Suomeen kymmenen Nepalissa vietetyn lähetystyövuoden jälkeen. Vuonna 1996 lähtö Nepaliin vähän alle nelikymppisenä oli huima hyppy hänelle entuudestaan tuntemattomaan Aasian maahan, mutta myös asettuminen takaisin Suomeen vei aikansa. Jutussa hän kertoo, kuinka Nepal opetti hänet huomaamaan miten etuoikeutettu hän suomalaisena naisena on, koska on koulutettu ja saa tehdä elämässään sitä, mitä haluaa. Suomessa on itsestään selvää, että jokainen ihminen, myös lapsi ja tyttö, on arvokas, mutta Nepalissa ajatus on vielä varsin moderni.<br /><br />Nepal on minulle hyvin vieras maa. Sen lisäksi, että tässä ollaan kapuamassa Island Peakille ja auttamassa lapsia koulutielle, minulla on hyvä tilaisuus tutustua tähän ihmeelliseen vuoristoiseen maahan ja sen kulttuuriin. Ihan kymmeneksi vuodeksi ei olla matkaan menossa, mutta kahden pienen lapsen äidille ja yrittäjälle tässä on mahdollisuus tehdä todellinen irtiotto arjesta, joka toivottavasti kantaa ja antaa voimia pitkään. Enpä olisi vielä hetki sitten uskonut, että aion repäistä itseni ensi syksynä melkein kuukauden mittaiselle seikkailulle, vieläpä hyvässä tarkoituksessa. <br /><br />Minulle tämä onkin varsinainen yllätä itsesi ja lähipiirisi - projekti. Uusi maa, uusi laji ja uudet ihmiset,mutta myös luottamusta siihen, että pystyn tähän. Olemme tavanneet nyt kerran kapuaporukalla, ja taisin kyllä olla sieltä huonokuntoisimmasta päästä ellen huonokuntoisin!<br />Eli ensimmäisenä tavoitteena on saada tähän minun kaaosmaiseen arkeen säännöllistä ja tavoitteellista kuntoilun rytmiä. Muuten tämä tyttö hyytyy jo alkumetreille. Luvassa on siis verta, hikeä ja kyyneleitä. No jos ei verta niin ainakin rakkuloita jaloissa ja hammasten kiristystä.<br /><br />Kerron teille tässä blogissa miten onnistun ja varmasti myös epäonnistun tavoitteissani, sekä oman osuuteni matkan teosta. Kovan treenaamisen ja varainkeruun lisäksi yritän mahdollisuuksien mukaan ehtiä tutustumaan myös nepalilaiseen kulttuuriin ja maan historiaan.<br /><br />Mukavaa matkantekoa ennen syksyn tavoitetta 6189 metriä<br /><br />Tanja<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/1689994831058409427-1412838583515165009?l=kapua-08.blogspot.com' alt='' /></div>Tanjahttp://www.blogger.com/profile/10890795977715306189noreply@blogger.com0