Varusteita ja lenkkeilyä

Näihin varustehankintoihin tosiaan hukkuu ja kuten Ville tuossa aiemmin kirjoitti, lottovoitto olisi tarpeen, kun ei se iskäkään sitä rahastoa perustanut. Ja vaikka olisikin, kyllä ne rahat olisivat jo menneet nimimerkillä häät, pari mukulaa ja rappioromanttinen ikuisuusprojektitalo.
Reissussa tarvitaan sitä sun tätä ja kotona onkin kaikki rempat ja hankinnat laitettu hetkeksi jäihin. Kyllä kaikki liikenevä ja vähän ylikin menee tähän reissuun. Olen koittanut pitää pään kylmänä ja miettiä varustehankintoja sitä silmällä pitäen mille on käyttöä myöhemminkin. En siis ostanut ylävuoristokenkiä, kypärän, hakkuun ja jäärautojen osto vai vuokraus on vielä mietinnässä. Hinnat taitaa mennä aika samoihin eli mietitään, mietitään...
Ihan realistisesti en usko että olen tulevaisuudessa huiputtamassa 6-tonnisia tuolla jossain. Eli kerran elämässä kokemus. Niin siis koskaan ei saa sanoa en ikinä, mutta sanotaan, että seuraavien vuosien ulkoiluharrastukset taitaa mennä lasten ehdoilla. Jälkikasvu on onneksi perinyt äidin innon hyppiä metsässä ja kallioilla eli retkeilyseura on taattu. Ja oletteko huomanneet että lapset eivät juurikaan marmata kelistä, ovat aina yhtä innoissaan menossa. Odotan oikein, että ensimmäinen telttaretki saadaan järjestettyä..
Mutta hyville ulkoiluvaatteille on siis aina käyttöä. Jo koiran kanssa lenkillä huomasin mikä ihana ero on, kun on kunnolliset varusteet eikä virttyneet verskat ja t-paita jostain teinivuosilta. Koira on näytellyt suurta roolia treenailussani. Se täytyy viedä kuitenkin joka ilta kunnon lenkille ja mahdolliset lenkkeilyajat ovat aika kortilla tässä perheessä. En siis oikein osaa lähteä lenkille ilman kaveria. Välillä nuuskutetaan kaikki nurkat ja heinänkorret, välillä minä määrään tahdin. Tara (11 kk)on hienosti oppinut lenkkeilemään. Alkukeväästä kun aloitin muutamalla juoksuaskeleella, se oli koko ajan nilkassa kiinni, mutta nyt mennään hienosti. Juostaan pätkiä ja taas välillä kävellään. Meidän kovemmassa maastolenkissä juostaan kaikki ylämäet ja ensimmäisillä kerroilla kun voimani vähän hiipuivat, se oli taas nilkassa kiinni että vauhtia, vauhtia.. Se nimittäin kääntyi aika hämmästyneen näköisenä kun en jaksanutkaan ja roikuin hihnassa jarruttamassa. Mutta nyt mennään hienosti, vaikka antaahan se oikeasti vähän mäissä vetoapua. Mutta hauskaa ja hyödyllistä molemmille.

Helteistä heinäkuuta odotellen ja toivoen
Tanja