Akklimatisointipäivä Dingbochessa
Aamu valkeni kuulaana ja kylmänä. Pialla on mukana lämpömittari, joka näytti aamulla huoneessamme nollaa. Eipä tee hirveästi mieli lähteä käytävälle wc:hen lämpimän untuvamakuupussin sisältä. Mutta pakko mikä pakko :)
Tänään oli vapaapäivä. Ennen aamupalaa meistä otettin taas testit; saturaatio, syke ja laktaatti, koka viimeksi otettiin Namchessa. Hyvin on porukka sopuetunut ohueen ilmanalaan, ei suuria poikkkeamia.
Aamupalan jälkeen osa porukasta lähti kapuamaan viereisen vuoren huipulle. Osa porukasta palasi parin sadan metrin korkeudesta takaisin, saavuttaen siten huomisen nukkuma-korkeuden, mutta urhoollisemmat kapusivat ylös asti. Nousumetrejä matkasta kertyi 750, eli oli rankka reissu. Siitä kuitenkin enemmän Atin osuudessa.
Alas jääneillä ja aikaisemmin alas tulleilla tämä päivä meni huoltotehtäviin; pyykinpesuun ja suihkuun. Pyykinpesukin näissä olosuhteissa on oma tapahtumansa. Saimme kannullisen lämmintä vettä majoituspaikkamme keittiöstä. Takapihalla otimme letkusta kylmää vettä, suoraan vuorilta tulevaa. Tuulisella takapihalla, alumiinipesuvadissa, sulassa sovussa pesimme kolmen naisen pyykkejä. Tarkkaan oli jo mietitty, mitä kannattaa pestä ja mitä ei, olosuhteet eivät olleet mitenkään mukavat, sormet jäätyivät, sillä lämmintä vettä oli vähän ja kylmä tuuli palellutti kädet heti kun nosti ne pois vedestä.
Matkamme aikana olemme monesti nähneet paikallisten pesevän pyykkejään suoraan vuorilta johdettujen vesiputkien alla. Samoin kokemuksemme Sindhubalchowkissa tiskauksesta, jossa kylmällä vedellä ja saippualla pesimme ruoka-astioitamme laittoi meidät kaikki nauttimaan uudella tavalla kotona odottavista astian- ja pyykin pesukoneista.
Olemme paljon kirjoittaneet upeista maisemista ja muista kokemuksistamme, mutta yhtä lailla päiväämme kuuluu hygienia yms asioista huolehtiminen. Näissä olosuhteissa joutuu välillä olemaan todella joustava, majoituspaikoissamme on pääsääntöisesti ollut asialliset olosuhteet. Wc:t ovat käytävällä ja suihku on erillimaksusta, jos lämmintä vettä on saatavilla. Tengbochen majapaikassa wc:t olivat pihalla erillisessä vajassa ja sinne kun yön pimeydessä hiippaili, lämpötilan ollessa nollassa, mielellään kömpi takaisin makuupussiin.
Tästä voitte varmaakin tehdä johtopäätöksen että suihku ei todellakaan kuulu joka päiväiseen ohjelmaamme ja tänään onkin ylellinen olo kun hiukset ovat puhtaat ja narulla on puhdasta pyykkiä kuivumassa!
Trekkauspäivinä teetupien wc:t ovat myös oma kokemuksensa, niistä kuva liitteenä.
Oman osuuteni lopuksi haluan lähettää erittäin lämpimät kiitokseni teille kaikiille jotka ovat kauttani antaneet tukensa yhteiseen avustuspottiimme. Summa on ylittänyt jo 15.000 €.
KIITOS - TANDE BAD
Koska olen nyt paikanpäällä nähnyt mitä kaikkea avustuksilla on saatu jo aikaiseksi ja mitä kaikkea on vielä tehtävänä haluankin
haastaa kaikki teidät; ystävät, sukulaiset, asiakkaat, yhteistyökumppanit ja myös kaikki L&T:set mukaan keräykseemme. Laittakaa viesti kulkemaan, pienelläkin lahjoituksella saa paljon täällä aikaiseksi!
Koska matkapuhelimeni ei täällä toiminutkaan ja en ole saanut toimitettua lupaamiani viestejä, tiedoksi kaikille, että voin hyvin ja kaikki on mennyt paremmin kuin osasin uskoa. Erityiskiitokset tässä yhteydessä ”huoltotiimilleni”, joka edesauttoi viimehetken ongelmien hoidoissa; työterveyshoitaja Senjalle, tohtori Markulle ja fysioterapeutti Mikalle.
Aurinko laskee ja ilma viilenee joten alkaa taas hetki jolloin kaivamme kasseistamme kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päällemme ja yritämme pysyä lämpiminä.
Terveisin Päivi
-------
28.10.2008 Ann-Cristine
Vi besteg Nangkar tchang, 5115m idag, stigning ca 750m.
Igår beslöt vi att i stället för att gå till Chukung idag, går vi upp på Nangkar tchang som ligger precis ovanför byn Dingboche. Genast efter morgonmålet startade vi uppför den branta sluttningen. Vi tänkte gå bara så långt som det känns bra, eftersom vi redan befinner oss på över 4000m:s höjd och berget är över 5000m.
Vi vandrade i långsam takt, först via ett par stupor, sedan blev stigen ännu brantare och takten om möjligt ännu lite långsammare. Några korta pauser höll vi för att dricka, äta litet och beundra den fantastiska utsikten. Då vi startade hade jag inga planer på att gå ända upp, berget var så brant och såg så högt ut. Mitt mål var egentligen att få se Island Peak åtminstone en gång ifall det går så att jag av någon anledning inte kommer så långt nästa vecka.
Vi strävade på och så småningom konstaterade vi att vi var högre upp än Europas högsta topp (Mont Blanc, 4807m), sedan blev målet att komma över 5000m. I det skedet var det inte långt kvar till toppen, så vi fortsatte. Den sista biten var ganska stenig och lite svårforcerad, men det gick bra andå. I ungefär tre timmar gick vi för att nå toppen.
Väl uppe firade vi med fotografering. Utsikten var magnifik, i alla riktningar syntes vita bergstoppar mot den klarblåa himlen, några sjöar lyste smaragdgröna i det annars ganska karga och bergiga landskapet. Snart kom molnen och skymde utsikten och det blev kyligt i blåsten, så vi begav oss tillbaka nedför sluttningen.
Neråt kom vi på lite drygt en timme, dammet yrde då vi var många som hade bråttom tillbaka. Den branta nedförbacken kändes i benen då vi kom tillbaka till lodgen där vi bor.
Vi var nöjda med dagen och den gav igen en starkare tro på att vi skall klara av att bestiga Island Peak nästa vecka!
Många hälsningar till alla där hemma, vi läser med glädje de mail vi fått av släkt och vänner, ni kan nå oss på retkikunta@kapua.fi.
Atti
