24.10.2008

24.10. edelleen Namche Bazaar

Tänä aamuna saimme nukkua pidempään, koska meillä oli lepo- eli aklimatisoitumispäivä eilisen nopean nousun jälkeen. Aamulla tutkimme sykkeet, saturaatiot ja laktaatit, kyselimme oireet jne. Kaikki voivat hyvin, mutta joillakin oli yksi tai kaksi lievää oiretta korkeudesta johtuen. Pulssit olivat nousseet ja happisaturaatiot hieman laskeneet, mikä on aivan normaalia. Itsellänikin oli viime yönä jokin hengitysongelma, joka valvotti. Sain unen vasta, kun tuin itseni puoli-istuvaan asentoon. Kyseessä oli aivan normaali korkeudesta johtuva oireilu ja aamulla olin täysin kunnosssa ja kaikki arvoni olivat normaalit.

Lepopäivää melkein kaikki halusivat viettää nousemalla noin kahden tunnin matkan ja yli 400 metriä korkeammalle Everest View Hotellille, jonka näköalat nimikin kertoo. Askeleet olivat lyhyet ja hitaat, kun pikku hiljaa nousimme rinnettä. Aurinko kiipesi korkeammalle ja alkoi lämmittää kylmän yön (+ 7 astetta sisällä) jälkeen. Taivas oli kirkkaan sininen ja lähes pilvetön, vuoret kylpivät auringossa ympärillämme. Vihdoin kulman takaa se avautui; unelmieni näkymä: Mount Everest, Lhotse, Ama Dablam, kaikki siinä, todellisina silmieni edessä! Mikään ei estänyt minua puhkeamasta itkuun liikutuksesta! (Sama juttu, kun näin lapset koulun pihalla, mennessämme kouluvierailulle muutama päivä sitten). Jatkoimme matkaa hotellille, jossa söimme lounaan terassilla sama maisema silmiemme edessä.


Paluumatkalla alas kiersimme Khumjung kylän kautta, jossa kuljimme sir Edmund Hilaryn lahjoittaman koulun pihan läpi ja näimme hänen patsaansa koulun pihalla myös. Viereisessä kylässä on hänen lahjoittamansa sairaala. Koululaisia emme valitettavasti tavanneet, koska perjantain lyhyt koulupäivä oli jo ohi.

Lopuksi laskeuduimme jyrkkää polkua takaisin Namcheen edellämme keveästi liikkuva oppaanamme toiminut kantajamme, joka lauloi koko ajan kaunista mollivoittoista laulua.

Ps. Sonera ei toimi täällä, ainoastaan Elisa, huomisesta lähtien ei sekään.

Riitta