22.10.2008

Tervehdys Phakdingista!

Eilinen ilta ja yö olivat hyvin stressaavia. Kilorajat kiusasivat jokaista. Vain 15 kg kantajille osoittautui monelle ylivoimaiseksi säätämisestä ja viilamisesta huolimatta. Aamulla herätys oli viideltä, aamupala puoli kuusi, jonka jälkeen vielä nopeasti kaikki ”ylimääräinen” pois laukuista Samulin punnittua laukut. Kilorajat kuitenkin paukkuivat, ja se tiesi ylimääräisten kantajien palkkaamista. Matkaan kuitenkin päästiin ja jätimme meluisan ja kaaosmaisen kaupungin taaksemme eli varsinainen trekki alkoi!

Aikataulu muuttui vähän sovitusta, kun emme päässeetkään aamulennolle vaan lensimme Luklaan 9.30. Jännitti aivan tolkuttomasti! Mutta aivan turhaan. Lento ja laskeutuminen sujuivat hienosti ja maisemat olivat upeat! Kentällä nautimme pienen välipalan kun kantajia palkattiin. Keli oli aivan upea, niin kirkas ja raikas. Aika paljon muitakin ryhmiä oli liikkeellä ja tie Luklasta Namcheen onkin vilkas. Zoskioskaravaaneja tuli vastaan ja ohi eli lehmän ja jakin risteys kuljetti suuria kuormia kantajien ja trekkaajien välissä. Kantajien kuormamäärästä tuli myös otettua muutamia kuvia, niin uskomattoman määrän tavaraa he jaksavat kuljettaa selässään.

Meidän päivämatka oli tänään helppo, sillä suurin osa tiestä kulki alamäkeen. Paitsi täytyy mainita, että kun tulimme koneesta ulos, kentällä on rappuset ylös. Ohuempi ilmanala vaikutti heti, puuskutusta tuntui ja kuului. Muutamat ylämäet otimme hyvin hitaasti. Muutenkin kävelimme tosi verkkaisesti maisemia ihaillen. Ei se päämäärä vaan matkanteko. Kuvia tuli otettua tosi paljon, koitamme saada niitä nyt koneelle. Ei näitä maisemia oikein voi kuvata, niin uskomatonta on kävellä mutkittelevaa polkua välillä ylhäällä, välillä alempana jokilaaksossa ja kylien läpi jyrkkien vihreiden rinteiden noustessa ympärillä lumisten huippujen näkyessä taustalla.

Saavuimme majapaikkaan viiden kieppeillä ja nyt menossa on päiväkirjojen päivitys ja pojat pelaavat pokeria pavuilla. Kaikilla on vähän kylmä, kaikki kalsarit ja aluspaidat on jo kaivettu esille. Aamupäivällä oli todella lämmin, mutta iltaa kohden alkoi viiletä. Kaihoten siis mietimme mitä kaikkea ihanaa lämmintä jouduimme jättämään pois kyydistä. Onneksi olemme ihastuneet nepalilaiseen makeaan sitruunateehen, sitä kuuluu kannu kaupalla.

Saimme yhteyden radio X3M:iin illalla, Atti välitti täältä kuulumisia lehmähaasta kiven päällä seisten. Valitettavasti akku loppui, mutta joitain kuulumisia saattaa tulla huomenaamulla.

Huomenna raskas päivä Namcheen.

Tätä merkintää emme saaneet eilen lähtemään koska yhteydet eivät pelannut.

Terveisin,

Tanja