18.10.2008

Retkikuntamme ensimmäinen etappi Delhi osoittautui juuri niin murheelliseksi kuin aavistaa saattoi. Matkanjohtajamme Tuulan 20+kg retkisäkki ei löytänyt tietään perille. Tästä on tietenkin melko turha syyttää Delhiä tai intialaisia ylipäätään mutta jotenkin se sopi siihen ilmapiiriin mikä kaupungissa vallitsee. Onneksi matkamme jatkui pois Delhistä vain lyhyen yön jälkeen suuntana sadunhohtoinen Katmandu.

Ehdimme kuitenkin lyhyen Intian visiitin aikana hankkia valtaisan kokemuksen henkilö- ja passitietojen täyttämisestä mitä erinäisimpiin lomakkeisiin. Saapuessamme seuraavana aamupäivänä Nepaliin huomasimme tämän harjoituksen tulleen tarpeeseen. Noin 24 tunnin ja 13 passinumeron päässä Helsingistä saimme vihdoin keuhkoihimme Himalajan esivuoristoilmaa. MJ-Tuula tutustui Katmandun lomake- ja virkailijakuvioihin tunnin ja kymmenen huoneen verran mutta palasi hymyssä suin saatuaan lupauksen laukun toimittamisesta hotellillemme lähipäivinä. Nähtäväksi jää hyytykö tuo hymy vai oliko lupauksella katetta..

Katmandun kentällä retkikuntaamme liittyi myös vuoristo-opas Samuli Mansikka ja näin ollen iloisen retkikuntamme rosteri sisältää 16 suomalaista kapuajaa. Myöhemmin meihin liittyy noin 10 sherpaa, joista osa toimii kantajina, osa kiipeävinä sherpoina ja osa keittiöhenkilökuntana. Vielä ennen huomista Sindhupalchowkin avustuskohdevierailuja ja muita uskomattomia seikkailuja ehdimme tutustumaan Katmandun keskustan Thumalin-alueeseen, jossa hyväntuuliset nepalilaiset tyrkyttivät meille tuotteitaan intohimolla, jota voisi kenties verrata suomalaisen miehen ravintolailtakäyttätymiseen. Tuhdin nepalilaisen illallisen jälkeen reissumiehen silmäluomet haaveilivat jo unten maille, eli lyhyt raportti koti-Suomeen, suihku ja zzz.

Esivuoristoterveisin,

Ville, PC0595579