Namaste!
Hyvin nukutun yön jälkeen aamu aukesi pilvisenä ja tuulisena. Perinteisen nepalilaisen aamiaisen jälkeen lähdettiin Pangbochen luostariin tapaamaan Lama Desheä. Aamun tiibetin kielinen ja muiden kielten sekamelskainen rukoushetki oli vaikuttava, kun Lama Deshe siunasi meidät matkaan, ajatuksella, että ”kaikilla menee hyvin ja pääsette tavoitteeseenne”. Mukaamme saimme kortin, jossa oli kertomus ”äiti” Everestistä Laman signeeraamassa kirjekuoressa ja kaulaan Lama Deshe solmi nauhan tuomaan onnea Imja Tsen kapuamiselle...Pangbochesta lähdettyämme maisema muuttuu karummaksi. Puusto on pensasmaista ja polut kulkevat enempi niityillä, vaikka perinteisiä polkujakin on. Kapuaminen ei silti helpotu edellisten päivien hyvästä akklimatisoitumisesta huolimatta, korkeus tekee menon yhä vaativammaksi. Ylämäessä pulssi nousee ja hengitys muuttuu huohottavaksi, silti kapuamien etenee. Dingbocheen saavuttuamme moni valitti päänsärkyä, liekö liian vähäisen juomisen, vai onko kysymyksessä ns. 4300m:n päänsärkysyndrooma, joka on tavallinen tälle korkeudelle tulolle...
Monesti kapuamisen lomassa olen miettinyt retken mielekkyyttä, mutta ihmisten ystävällisyys, hymyt, namastet ja monet päivän elämykset ja kokemukset jättävät unohtumattoman jäljen sydämeen... Tämä on mielekästä!
Danjapad
Ari
3 kommenttia:
Tätä lukiessa tulee mieleen että
purjehdus on turhaa.
Kapuamisella on merkitystä!
Kaikkea hyvää matkallenne:)
Jukka L
Moi täältä Forssasta!
Tosi hieno päästä seuraamaan teidän reissua näin saa pienen aavistuksen siitä. Tsemppiä teille kaikille!! Eerikois terveiset Päiville.
Marja-Liisa
Terveisiä täältä Ypäjältä Päiville kaikkea hyvää ja voimia jaksamaan päämäärään saakkka täti(MLO)
Lähetä kommentti