Helmikuussa Kapua-tapaaminen Helsingissä, kuntotesti ja karmea totuus: 3 vuoden takaisesta testistä kuntoni oli pudonnut erittäin hyvästä lähes välttävään. Mitäpä tehdä kun ei ollut mitään kuntoliikuntaharrastusta pohjalla jota tehostaisi. Hiihtoa, lumikenkiä, halonhakkuuta, lenkkeilyä, uintia. Hipaisu sitä ja sipaisu tätä, lopputuloksena kipeä polvi. Se aiheutui ilmeisesti rajusta uimisesta. Sittenpä se löytyi, kun kunto-ohjaajamme, Marko, sanoi, että kävelkää, kävelkää ja kävelkää. N
iinpä otin kävelysauvat käteen ja repun selkääni suuntana läheinen hyätty laskettelurinne. Reppuun hiekkaa 12 kiloa ja menoksi. Vielä Digi-koira mukaan. Olipa hienoa, ei koske polveen, ei tarvitse hötkyillä, hiki tulee tulvien, syke nousee ja henki kulkee. Tuntiin ehti hyvin nousta 280 metriä eli neljä kertaa huipulle ja sen jälkeen viereiseen lampeen uimaan. Tätä on jatkunut toukokuusta välillä kesälomaa pitäen. Hyvin on mahtunut elämään muutakin kuin treenausta ja Digi-koiralla on elämänsä kovin kunto.
Nyt ei enää tarvitse ajatella ehdinkö kuntoilemaan vai en, tehty mikä tehty ja sillä on pärjättävä. Tällä hetkellä enempi ajattelemisen aihetta antaa tuo varusteröykkiö yläkerran aulassa ja tyhjä kassi sen vieressä. Matkatoimistolta tuli liput, loppukiri lahjoitusten hankinnassa on kovassa vauhdissa.
Tänään piti hetkeksi pysähtyä ajattelemaan Ylen uutisoidessa Katmandu-Lukla reitin lento-onnettomuudesta.
Kaikesta huolimatta Kari-Pekka toivottaa kaikille aurinkoisia syyspäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti