Aamumme Tengbochen Tashi Delek Lodgessa valkeni melko kalseana. Oli ollut vaelluksemme ensimmäinen pakkasyö ja makuutiloissamme lämpömittari näytti pyöreää 0 astetta. Mutta makuukamareidenn ikkunoista avautuvaa maisemaa ei voinut moittia: Amadablam, Lhotse, Nuptse ja Mount Everest loistivat siellä aamuauringossa kuin jalokivet.
Tengbochen kylän maisemaa hallitsee Khumbun laakson suurin buddhalaisluostari, jonka aamuseremonioihin myös matkailijoilla on mahdollisuus osallistua. Niinpä osa Kapua-retkikunnasta suuntasi aamupakkasessa klo 6.30 alkavaan tilaisuuteen. Luostarin kappeli oli buddhalaiseen tapaan runsaasti ja värikkäästi koristeltu ja salia hallitsi 4 metriä korkea Buddhan patsas. Luostarin yhteensä 35 munkista tilaisuuteen osallistui 5 munkkia, jotka kuorossa monotonisella nuotilla lukivat pyhiä tekstejä.
Kymmenen tienoilla lähdimme Tengbochesta eteenpäin. Polku kulki ensin alas jokivarteen rhododendron-metsikön läpi. Saatoimme vain kuvitella kuinka upea reitti on keväällä, kun pensaat – vai pitäisikö sanoa – puut ovat täydessä kukassa. Imja Khola -joen ylitettyämme polku alkoi jälleen nousta joen toisella puolella vuoren rinnettä ylöspäin koskien pauhatessa syvällä alapuolellamme. Laakson toisella puolella kokoava kuvauksellinen Amadablam, suomennettuna Äidin Korurasia, vangitsi katseemme vähän väliä. Kohta puolen päivän jälkeen saavuimme jo Pangbocheen, jossa vietämme seuraavan yön. Päivän taipaleella laskua kertyi 208 m ja nousua 340 m, joten olemme nyt karvaa vaille 4000 metrissä. Iltapäivä kului leppoisasti kylään tutustuen.
Pia
Aamumme Tengbochen Tashi Delek Lodgessa valkeni melko kalseana. Oli ollut vaelluksemme ensimmäinen pakkasyö ja makuutiloissamme lämpömittari näytti pyöreää 0 astetta. Mutta makuukamareidenn ikkunoista avautuvaa maisemaa ei voinut moittia: Amadablam, Lhotse, Nuptse ja Mount Everest loistivat siellä aamuauringossa kuin jalokivet.
Tengbochen kylän maisemaa hallitsee Khumbun laakson suurin buddhalaisluostari, jonka aamuseremonioihin myös matkailijoilla on mahdollisuus osallistua. Niinpä osa Kapua-retkikunnasta suuntasi aamupakkasessa klo 6.30 alkavaan tilaisuuteen. Luostarin kappeli oli buddhalaiseen tapaan runsaasti ja värikkäästi koristeltu ja salia hallitsi 4 metriä korkea Buddhan patsas. Luostarin yhteensä 35 munkista tilaisuuteen osallistui 5 munkkia, jotka kuorossa monotonisella nuotilla lukivat pyhiä tekstejä.
Kymmenen tienoilla lähdimme Tengbochesta eteenpäin. Polku kulki ensin alas jokivarteen rhododendron-metsikön läpi. Saatoimme vain kuvitella kuinka upea reitti on keväällä, kun pensaat – vai pitäisikö sanoa – puut ovat täydessä kukassa. Imja Khola -joen ylitettyämme polku alkoi jälleen nousta joen toisella puolella vuoren rinnettä ylöspäin koskien pauhatessa syvällä alapuolellamme. Laakson toisella puolella kokoava kuvauksellinen Amadablam, suomennettuna Äidin Korurasia, vangitsi katseemme vähän väliä. Kohta puolen päivän jälkeen saavuimme jo Pangbocheen, jossa vietämme seuraavan yön. Päivän taipaleella laskua kertyi 208 m ja nousua 340 m, joten olemme nyt karvaa vaille 4000 metrissä. Iltapäivä kului leppoisasti kylään tutustuen. 
Pia
2 kommenttia:
Hej på er alla och speciellt till dej Atti. Jätte roligt att följa med er blogg,vilka fantastiska vyer.Ta väl hand om er.
Hälsningar Magg.
Moi, upeata seurata teidän vaellusta täältä sateisesta koti-suomesta, tekisi mieli olla siellä mukananne. Upeat ovat maisemat, jopa näin netin välityksellä, voi vain kuvitella miten hienoa siellä on todellisuudessa. Nauttikaa ja yrittäkää nukkua yöt hyvin pienestä huurteesta ylähuulessa huolimatta.
Kram speciellt till Dig,Mia. Barnen är jätte ivriga att titta på bilder o höra vad ni gjort. Hälsningar av oss alla. Nini
Lähetä kommentti