20.10.2008

Aamulla herätys oli jo klo 5.30, joten aamu-unisimmat meistä taisivat olla vielä puolinukuksissa aamupalalle tullessa. Yökin oli ollut pojilla mielenkiintoinen, sillä huoneessa heitä viihdytti kämmenen kokoinen hämähäkki ja pingispallon kokoinen koppakuoriainen.

Aamupala oli paikallinen ja meille hieman "eksoottinen": ruskeita papuja ja sen kanssa keitetty kananmuna sekä teetä tai kahvia juotavaksi.

Lähdimme alas serpentiinitietä aamuauringon noustessa ja näimmekin upeat maisemat jotka illalla pimeyden takia jäivät näkemättä. Bussimatka kesti vajaan tunnin jonka jälkeen aloitimme nousun jyrkkää rinnettä pitkin kohti tutustumiskohdettamme, paikallista koulua. Menomatka kesti 2,5 tuntia, nousua oli yli 600 metriä. Polku polveili läpi vuorenrinteillä olevien viljelysten, nousten ylemmäs ja ylemmäs. Auringon noustessa lämpötila kohosi ja hiki nousi jo jokaisen otsalle, sen verran vaativa polkumme oli. Maisemat olivat aivan fantastiset ylhäällä.

Vajaa kilometri ennen saapumistamme perille meitä oli vastassa paikallinen "alppitorven" soittaja, joka johdatti meidät perille. Samalla hän soitollaan ilmoitti koululle meidän tulostamme.

Saavuttuamme perille koulun piha-alue avautui eteemme, pihalla olevat lapset olivat järjestäytyneet jonoihin pienimmistä isompaan kauniisssa sinisissä koulupuvuissaan. Meidät nähtyään he alkoivat taputtamaan ja tunnelma oli niin sanoinkuvaamaton, että jokaiselle meistä tuli tippa silmään, ja me kirjoittajat voimme kertoa, että itkimme, niin tunteikas hetki oli.

Koulu oli paikallinen ala-aste, jossa oppilaat olivat n. 4-12 vuotiaita. Oppilaita oli 126, luokkia 5. Koulupäivät ovat klo 10-16. Luokkahuoneissa ei ole ikkunalaseja eikä pienempien luokissa ollut pulpetteja, vaan he istuivat lattialla.


Nepalissa lapset eivät saa koulussa ruokaa, vaan he tuovat eväät mukanaan tai käyvät lounastauolla kotona syömässä.



Alue, jolta lapset tulevat kouluun on aika laaja, joten pisimmillään koulumatka saattaaa kestää kävellen tunnin/suunta. Koulumatka kuljetaan vuoristopolkuja pitkin ja jalkineina lapsilla on tyypillisesti varvastossut.

Koulu oli suunnitellut hienoa ohjelmaa, aluksi lapset lauloivat meille innolla ja kuuluvalla äänellä, niin pienet kuin isommatkin. Sitten meille esitettiin musiikki- ja tanssiesityksiä.


Veimme lahjaksi leikkivälineitä, jalkapalloja, hyppynaruja yms. Järjestimme myös Suomi-Nepal jalkapallomaaottelun jonka päättyi 3-2 Suomen tappioksi.

Paluumatkalle lähdimme tyytyväisenä näkemäämme. Näimme mihin avustusvarat kohdistuvat ja mitä konkreettista niillä on saatu aikaiseksi. Saimme erittäin hyvän kuvan opettajien sitoutuneisuudesta ja tavasta käsitellä lapsia. Paluumatka sujui huomattavasti helpommin alamäkeen ja perillä TUKI:n tukikohdassa olimme noin kuuden maissa.

Sindhupalchowk hiljenee.

Hyvää yöta t. Päivi ja Marja