Syövät kuulemma Nepalissa rutkasti pottuja...

Joku sanoi että syövät Nepalissa pottuja. Ja mulle kun ei potut aina kauhean hyvin maistu niin olen syönyt varastoon. Että on se kumma jos sieltä posket lommoilla tullaan takaisin; sen verran lujasti on popsittu pizzaa ja hampurilaisia. Ja onhan mullakin parempi mieli kun tiedän että kuudessa kilometrissä nälkiintynyt kroppa käyttää ravinnokseen sitä itseänsä, eli tässä tapauksessa pizzaa ja hampurilaisia!
Muutenkin olen korostanut aina retkeilijöille hyvän ruuan merkitystä. Vaelluksella ei ole mukavampaa kuin hyvä ruoka puhtaalta lautaselta itse itselleen ystävällisesti tarjoiltuna. "Jaha, herra on hyvä vaan!" Ja kesken ruokailun yllättää itsensä iloisesti kysellen että "No maistuuko ruoka näin pitkän vaelluspäivän päätteksi herralle?" Ja melkein aina vastaa että " Oikein paljon kiitoksia kysymästä sir, olette onnistuneet tässä ruokalajissa aivan loistavasti olosuhteet huomioon ottaen" , sataahan nyt kestovaipan kokoisia räntiä ja tuuleekin puuskissa sata metriä sekunnissa. Ja huomaa siinä itsensä kanssa jutustellessa että ruokahan jäähtyi jo epämiellyttävän kylmäksi. Mutta silti, vaikka väsynyt vaeltaja huomaakin juttelevansa itsensä kanssa, oli ruoka todella maukasta!
Epämiellyttävien tuntemusten torjuntajärjestelmässä ruuan osuus on etulinjassa. Ajatteleppas nyt: Toissa viikolla lähikaupasta ostettu reissumies kuoritakin taskusta kaivettuna makuupussissa juuri ennen nukkumaanmenoa. Pässinpökkimät villalapaset kädessä. Sillain että lapasten karvoihin tarttuu leivän murusia. Sitten kun homma on suoritettu voi niistä karvoista hampailla noukkia leivän muruja ja karvoja jää hampaiden väliin. Otsalampusta loppuu virta. Teltan seinän läpytyksestä kuulet että se on liian löysällä ja pakko olisi mennä kiristämään naruja. Ja just sait syötyä, onneksi on maha täynnä. Tule pois pussista, laita kuorihousut jalkaan, laita kengät jalkaan ja pipo päähän ja astu ulos. Astut pimeään ja kylmään ulkoilmaan teltan eteisestä ja humps: jalka uppoaa lumihankeen kuin saapas p*****n. Nyt on villahousutkin märät, kengän sisällä lunta ja käsivarsikin on kyynärpäätä myöten lumihangessa kun koetat taiteilla pystyssä. Kuitenkin, loppujen lopuksi vaeltaja on onnellinen kun vatsa on täynnä! Tervetuloa reissun jälkeen vaelluskurssille Rokualle!