sunnuntai 2. marraskuuta 2008

30.10.2008

Dukhla 4960 m.

Herätyys 6.45, pitkät unet takana. Herätessä huoneessa oli vahva savun haju. Edellisen illankin savut vaivasivat, yskitti vähän. Heti herättyä piti kirjoittaa edellisen päivän päiväkirja, ettei unohtuisi. Janne tarjosi teetä termarista. Pipo oli jäätynyt ikkunan kiinni. Huoneisiin tunkeutunut savun haju oli aika voimakas. Tuntui sietämättömältä. Ehkäpä olo helpottuu kun pääsee ulos.

Sitten vaan hampaiden pesulle ja kävin myös hakemassa purosta vettä. Veden käsittelin Steripenillä. Aamuaurinko paistoi kirkkaasti ja alkoi mukavasti lämmittää.
Aamun mittauksissa saturaatio normaali 91, pulssi hiukaan korkea, 97. Aamupalana riisipuuroa, inkivääritetä sekä hyvä juustotoast.

Olo on hiukan viluinen ja voimaton. Jos yskii, niin torveen vihlaisee, hengittäminen ei ole vaikeaa. Otin varmuudekssi Ibumaxin.

Liikkeelle lähdettiin 9.30, Dukhlaa ei tule ikävä. Taival alkoi rankalla nousulla joka kesti n. tunnin. Sitten tulimme tasanteelle, jossa oli vuorilla kuolleiden ja kadonneiden muistomerkkejä, minulle oli tuttu nimi Scot Fisher vuodelta 1996. Paikka oli vaikuttava ja tunnelma harras. Samuli otti meistä siellä ryhmäkuvan, johon saaatiin houkuteltua myös turbotrekkaajat, Ville ja Teppo.

Loppumatka olikin melko tasaista ja mukavaa käveltävää, maisemat tietysti hiveli silmiä ja mahtavat jakit laidunsivat matkan varrella. Perille Lobucheen saavuimme puolen päivän aikaan, matka kesti 2,5 tuntia.

Lounaaksi söin paistettua spaghettia ja kasviksia ja sen jälkeen lyhyelle kävelylle. Tuula kyllä yritti saada minut lepäämään, mutta lupasin kävellä rauhallisesti ja vain vähän aikaa. Risto lähti kaveriksi. Ihmeteltiin jäte- ja vesihuoltoa. Vesi tuli tälle kylälle vuoren sisältä lähteestä ja sitä hyödynnettiin aika puutteellisesti. Puroon oli heitetty kaikenlaista jätettä.

Palasin lodgelle ja otin ibumaxin sekä c-vitamiinin ja lueskelin ja sitten nukuin 2 tuntia. Samuli tuli sitten kyselemään illallistilaustani. Tilasin Sherpa stewta, joka on hyvää, lisäsin siihen omaa inkivääriä. Pelattiin ruokaa odotellessa korttia ja tunnelma oli oikein mukava. Minullakin olo on korjaantanut.

Läppärin sain lataukseen mutta virran laatu on kehno. Toivottavasti saadaan tämä lähtemään aamulla. Tiedotusvälineiden edustajille tiedoksi, että meillä on vaikeuksia satelliittipuhelimen toiminnassa ja akun lataamisessa, tästä syystä osa sovituista yhteydenotoista ei ole onnistunut. Nyt kello on n. 20 ja lopetan tämän, huomenna uusi päivä ja nokka kohti Gorak Sheppiä.

Terveisin kapuraattori Kari-Pekka, KP!

1 kommentti:

Maarit kirjoitti...

Hei KP ja kaikki Upeat Kapuajat!

Tervehdys Joensuusta. Onnea ja intoa jokaiselle metrille. Minä seuraan päivittäin etenemistänne, on helppo samaistua leirielämään vanhana partiolaisena. Haikeana ajattele, että "oi, jospa oisin saanut olla..."

Iloista mieltä ja vakaita askelia!

T. Maarit ja Koko Fennian Joensuun konttorin väki