Kuljimme pitkän matkan Namche Bazaariin saakka. Jostain syystä hakeuduin kulkemaan poikkeuksellisesti yksin. Halusin nauttia maisemista ja keskittyä kulkemiseen. Matka oli upea. Ero kylmään kiviseen erämaahan, josta olimme tulossa oli huikea. Nyt rinteillä kasvoi pensaita, lehtipuita ja kohta havupuitakin. Kukkia näkyi polun varressa. Ohittamissamme kylissä oli pysyvää asutusta. Näkyi lapsia. Sää lämpeni koko ajan ja lopulta kuljin sortseissa ja pelkäsin ihoni palavan. Mikä ero menneeseen viikkoon! Ihan paratiisimainen tunnelma! Polku kulki metsäisissä hurjissa rinteissä väliin ylös väliin alas. Kaukana alhaalla laakson pohjalla kohisi joki. Ja kaiken yllä edelleen lumihuiput, joista Ama Dablam lähimpänä. (Samuli kertoi, että Ama Dablamin rinteeltä oli pudonnut kuolemaan kaksi Brittiä pari päivää sitten.) Taakse katsoessa näkyi vielä komeasti Mount Everestin massiivi.
Iltapäivällä olimme jälleen kaikki koolla majapaikassamme ja lounaan ääressä hehkutimme ja kertailimme huiputustamme yhä uudelleen.
Riitta
3 kommenttia:
Myöhästyneet onnittelut huippureissusta Jannelle ja koko porukalle! Turvallista kotimatkaa!
-Riku-
försenat grattis Atti! Bra gjort! Vilken känsla det måste ha varit att vara på toppen... Grattis till hela gruppen oxo.
Marina
moi Tanja ja muut kapuajat. Hanna ja Poke lähtivät juuri palauttamaan leikkipuistossa (juu, leikkipuistossa!) pari tuntia seikkaillutta pentuetta kotiin Sauvoon, eli se normaali viikonloppu waarin luona, lapset suurin piirtein näkyvillä koko ajan:) Kovasti odotellaan kotiinpaluuta, ihaillen vilpittömästi saavutustanne, wau vielä kerran!
Lähetä kommentti