Aamiaistunnelmassa oli aistittavissa selvää jännityksen makua. Matkan todellinen huipennus oli alkamassa ja se paistoi selvästi kaikkien kasvoilta. Polku Island Peakin perusleiriin oli suhteellisen helppokulkuinen, korkeusero noin 200 m. Itse Island Peak seisoi korkeampien vuorien välissä näyttämättä silti lainkaan vähäpätöisemmältä, kuin toivottaen meidät tervetulleeksi Himalajan korkeimpien vuorien keskelle.
Perusleiri sijaitsi Island Peakin ja jääkauden muodostaman moreeniharjun välisessä laaksossa. Harjun toisella puolen oli valtavan kokoinen jäätikköjärvi. Leiri muodostui kymmenistä värikkäistä teltoista, joiden keskellä seisoi kivistä kasattu toiletti, jonka käyttö vaati aikamoista uskallusta sekä hajun sietoa, että tähtäyskykyä. Jota kaikkea löytyi, maassa maan tavalla tai maasta pois!!!Lounaan jälkeen harjoittelimme jyrkässä rinteessä köydessä nousukahvalla nousua ja kahdeksikolla laskua. Tässä vaiheessa se tuntui vielä hyvinkin helpolta. Tokka Tiibetin lumikukkoja oli saapunut seuraamaan harjoitteluamme, niitä taisi olla paikalla peräti täysi tusina.
Harjoittelun päätyttyä nautimme päivällisen ja pakkasimme tulevaa yötä varten tarvittavat varusteet valmiiksi päiväreppuihimme. Päivän auringonpaisteisista lämpimistä teltoista ei ollut enää tietoakaan vaan pakkanen oli tainnut laskea jo miinuksen puolelle. Mitenkähän saamme juomavedet pysymään sulana ?
Terveisin Marja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti